Huono olo...

Monta viikkoa (=koko syksy) peräkkäin ollut sellaista, että joutuu jatkuvasti oman mukavuusalueensa ulkopuolelle pistäytymään elikkä tekemään sellaista, mitä ei missään nimessä halua! Tällä viikolla kolmena päivänä. Tuntuu, että mä en jaksa, en pysty ja en halua. Kyllä mä tiedän, että pakotan siihen itseni, mutta miksi? Eikö elämän pitäisi olla jotenkin edes vähän yksinkertaisempaa ja kivempaa? No, nyt paha olo on jo sitä luokkaa, että tuntuu, että mä oksennan kohta. Kuvaamalla olen saanut nollattua itseni, mutta nythän sitä ei voi tehdä kun viikonloppuisin. Plääh! On liian pimeää kuvata kun viimein illalla ehtisi.

Jotenkin tuntuu, että nyt on hankala iloita sellaisesta, joka yleensä tuo moneksi päiväksi iloa ja hyvää mieltä. Ostin eilen k a h d e t talvinilkkurit itselleni. Koulutuspäivän päätteeksi jäin odottelemaan kyytiä ja pistäydyin kenkäkaupassa. Alennuskorista löytyivät ekat ruskeat nilkkurit. Halvat ja eivät edes nahkaa, vaan jotain tekoainetta. Ne tuntuivat kuitenkin tosi hyvältä jalassa ja niissä on jänskän näköisiä koristuksia. Niitä mä meinaan käyttää tällaisella säällä kun nyt on, elikkä kun pakkasta on vähän, eikä luntakaan mitenkään hirveästi. Käytin jo tänään näitä töissä. Toiset kengät, sellaiset keskihintaiset, mustat ovat sitten oikeat talvikengät. Kuvitelkaa, ne ovat vieläkin kaupan pussissa! En ole jaksanut edes kotiporukoille esitellä. Yleensä kun mä ostan jotain uutta, niin mä steppailen kotona uudet kamat päällä ja hyppelen innosta. Mä ostan kuitenkin sen verran vähän vaatteita, kenkiä jne.

Kun kuvasin eilen kaupunkinäkymiä, niin yhden kukkakaupan oven edessä oli tällaista syksyistä hilpetööriä, ei mitään nyt ihmeellistä, mutta pieni väriläiskä niin tylsässä katukuvassa kuitenkin.

Sitten mä olen ihan sekaisin tuosta talviaikaan siirtymisestä. En osaa mennä nukkumaan ajoissa, aamulla aivan väsynyt. Ruoka-ajatkin menneet sekaisin. Mä olen tapojeni orja näemmä!

Kommentit

Marru sanoi…
Jaksamisia ja tietysti parempia päiviä toivon sulle!
Kuvaaminen on siitä ihmeellistä, kun silloin unohtuu kaikki "murheet"<3
Askartelin itte sanoi…
Jaksamista toivotan mieki ja toivotaan, että olosi tulee pian paremmaksi:)
Joo'o ikäviä pakkojuttuja sisältyy elämään. Mulla juuri työ sisältää paljonkin ikäviä juttuja :( Jaksamisia, kaikki varmaan petraantuu. Olisit laittanut kengistäsi kuvat ;)
Äityli-Mummo sanoi…
Pikkuse smalaista ollu ilmassa,en jaksa, en pysty, enkä haluakkaa jaksaa ja sit taas kuitekii jaksa ettepäi. Nyt o seesteisemp jakso menos, vähä pelottaa, millo ja mitä taas tapahtuu. Nukkumaa meen ajoissa, nukun hyvi, mut ruokailu o mitä sattuu :)