Iloinen orava!

Kävin puolentoista tunnin kävelyllä. Ehdin reissulta jopa kotipihalle asti, juuri ennen sateen tuloa. Rastaita oli taivas sakeana ja mitä mekkalaa ne pystyvätkään pitämään. En saanut niistä kuitenkaan kuvaa, sillä lensivät niin korkealla.

Tämä orava oli varsin veikeä tapaus, harmillisesti olin valoon nähden väärällä puolella kun kuvasin tätä harmaahäntää! Ärsyttävän kirkas, puhkipalanut taivas. Naksuttelin  kielellä tälle oravalle ja siitä se kimmastui selvästi. Häntä rupesi vispaamaan puolelta toiselle ja kääntyi uhmakkaasti pää alaspäin minua tuijottamaan.

Vaihdoin muutaman sanan yhden porukan kanssa ja he olivat nähneet hetkeä aikaisemmin närhen. Vau! No, minä en nähnyt, yhden umpimärän variksen vaan, mutta se onkin toisen postauksen aihe! :)

P.S. Yksi kuva unohtui! Rajasin tästä kuvasta taivaan pois ja croppasin kurrea vielä reippaasti. Ehkä jo liikaakin...