Marraskuun ilopilleri!


On se sinitiainen rohkea pieni lintu. Kun muut tiput pää kallellaan tsiikailivat minua omppupuun oksilla, tämä pieni sinitukka tuli rohkeasti katsomaan, että mikäs tätönen sä oikein oot? Kun mä en muuta kun istuin tuolilla ja heiluttelin putkea. Syömään sitten! Monet lintulajit ovat vähenemään päin. Ei oikein tiedetä syytä. Mä panostan täysillä lintujen talviruokintaan. Jos siitä jotain hyötyä olisi. En tiedä. Olisi kiva kun olisi omakin lintu, mutta kissat samassa taloudessa ei taida olla ihan paras yhdistelmä. Joten mä tyydyn ihailemaan noita vapaina lentäviä siivekkäitä. Niissä on jotain aivan käsittämättömän ihanaa. Ihan tavallisissa pikkuvarpusissa tai sinitiaisissa.


Kommentit

Marru sanoi…
Kauniit kuvat ja heit on ihana seurailla :)
Tuula Laakso sanoi…
Luonnossa linnut ovat ihanimmillaan, todellakin. On uskomaton tunne kun tuollainen pieni villi olento tulee kädellesi ottamaan tarjottua suupalaa. Sinitiainen kesyyntyy hekposti ja kuusitiaiset sekä hömpät nyt tulee ihan heti. Ihanat sinitiaiskuvat kauniissa valossa.
Pasi Lepola sanoi…
Kyllähän lintukuvaajalla on suoranainen velvollisuus olla aktiivinen lintujen ruokkija. Eiköhän ne linnut sitten vastavuoroisesti näytä parastaan puolta sinulle, kun olet kuvaamassa, kuten tämä sinitintti.
Kirlah sanoi…
Tosi suloisia ja ihania. En ole koskaan kokeillutkaan syöttää kädestä pitäen, pitääpä alkaa kokeilla sellaistakin.
Lintu oppii jopa tulemaan kutsuttaessa. Aikanaan kesytin yhden talitintin, sen nimi oli Reipas. Se tuli kun kutsuin sitä ;) Mahtavia kuvia! Muuttolinnut vähenevät, kun nuo juuttaat huvittelevat niiden tappamisella tuolla etelänmailla sen lisäksi, että niitä kuolee muutenkin muuttomatkalla.
Piupau sanoi…
Ihana kuva tuo ylin!