Poskia polttelee...

Huh-huijaa, jopa oli lämmin keli. Takki auki ja pipo kainalossa kuljin. Onko jo siirryttävä kevättakkiin ja unohdettava kevyttoppa? Todella huonosti oli kuvattavaa ja nekin vähät mahdollisuudet jotenkin tössin. Sää on kaunis kun mikä, siitä ei voi valittaa, vaan ei ollut nyt asuinalueen luonto suotuisa. Onneksi sentään tämä kurre tuli heti alkumetreillä vastaan! Jotain ihmeellistä sentään näin, ekan perhosen! En edes tajunnut ensin! Luulin roskaksi, kunnes tajusin sen lentävän hallitusti ja kipitin perään. Oranssia ja ruskeaa. Kovin lähelle en päässyt! Maaliskuun puolessa välissä!! Kai se on nyt kevät, ei perhosia talvella juuri näe!

Tekisi mieli huomenna suunnata jonnekkin kauemmas, vaan en nyt tiedä minne. Autokin on sen näköinen, että sillä olisi ajettu jotain rallia sateessa. Tuskin väriä erottaa ja takalasi on aivan ravassa. Päivässä ehtii niin valitettavan vähän.

Kävin pitkästä aika pitkäripaisessa ja päätin etsiä hyllyistä vuoden viinikilpailun voittajia. Eipä oikein ollut meidän putiikki ajantasalla. Hyllyissä oli pelkkää tyhjää siltä osin. No, sentään kahta laatua löytyi, ettei ihan tyhjin käsin tarvinnut lähteä. Nyt tässä nautiskelen valkkaria ja marjapiirakkaa. Ihan hyvää, vaikka mä en oo mikään valkkari immeinen. Punkkua se olla pitää! :)

Vielä on kurrella talviturkki päällä. Meinaa varmaan säästellä takatalvea varten. Kurremetsässä ei ollut ainuttakaan kurrea, olin niin ihmeissäni. Jestas, mun koipiin sattuu käveleminen, 8727 askelta.