Vaaleaa ja tummaa


Rantareitilläkin ovat käyneet viikatteet ja metsurit. Eivät ne sentään kaikkea ole saaneet matalaksi. Rannan pajukko on historiaa. Siellä oli viime keväänä aivan uskomattoman upeita pajunkissoja, isoja ja pulleita. Niissä oli paljon perhosia nautiskelemassa mettä. Mennyttä ne kaikki. Ketä nekin nyt haittasivat. Kasvat tietty uudelleen, mutta tämä kevät saa olla sitäkin ihanuutta ilman. 

Sitä mä ihmettelen, ettei yhtä isoa pusikkoa Varikonniemessä ole raivattu. Siellä on elämänlanka vallannut kokonaisen metsän. Se kasvaa puiden ja pensaiden ympärillä kun viidakko ja levittäytyy vinhaa vauhtia. 


Kommentit

Sussi sanoi…
En ole koskaan ymmärtänyt logiikkaa, millä puita ja pensaita kaupunkialueella kaadetaan. Meilläpäin tekivät hirveää hävitystyötä, jota kutsuttiin maisemanhoidoksi ja maiseman avartamiseksi. Jälki oli kuin sotatantereella.
Katinka sanoi…
Tuo on muuten totta, että aina kun jotain raivataan niin hetki menee, ennen kuin saadaan taas maisema ennalleen ja eläimet takaisin. Välillä harmittaa kun menee hyviä sienimaastoja matalaksi kun vetävät kannotkin irti maasta. Kauniita kuvia olit ottanut!
Marru sanoi…
Jäin ihailemaan tuota alimmaista kuvaa, siinä on jotain... kaunista ja herkkää :)
Anne sanoi…
Minäkin pidän viimeisimmästä kuvasta. Postikorttiainesta!
Irma sanoi…
Niin ihanat kuvat taasen Kyllä ovat
raiskaneet metsiä niin rumasti metsän eläimet ja linnut häviää maisemista
Harmillista :)