Äitienpäivää!


Päätin, että jos aurinko paistaa Äitienpäivänä, niin minä raahaudun ulos kameran ja makroputken kanssa. Niin myös tein. Turhankin kauan kai kävelin, sillä nyt ei oo ihan paras olo. Päätä särkee ja oksettaa, mutta lähden parin minsan päästä ottamaan elvyttävää päivätorkkua Lissen kylkeen.


Luin kun mantraa itselleni, välillä jopa ääneen, että hartiat alas, selkä suoraan ja hengitä! Mä meinaan mennä kokoajan tahtomattani köyryyn. Nautinto oli kuitenkin kävellä ulkona. Valkovuokkoja on metsän alus täynnä! Julmetun isojakin kukat...ovatko aina noin isoja?!


Perhosiakin näin ja niin teki mieli mennä katsomaan vähän kauemmas perhospaikalle, mutta onneksi sentään jokin järjen hiven sentään päässä oli. 



Kommentit

Sirpa sanoi…
Kauniit makrot!
Hyvää äitienpäivää!
Paranemista ja hyvää äitienpäivää! Odotan innolla ilmaston lämpenemistä jos se tekee sen, että vuokot valtaavat myös meidän leveysasteella metsät. Nykyisellään niitä voi kuvata vain omassa pihassa.

Hieno kuva kortteesta!
Sussi sanoi…
Wau, todella upeat kuvat!
Huopalintu sanoi…
Vuokkoja on ollut tänäkeväänä tavallista enemmän.

Tsemppiä niskakrampin kanssa! Mulle hyvinkin tuttu vaiva. Ensimmäisen noidannuolen sain niskaan telttaretkellä lapsena ja siitä lähtien usein uudelleen. Ensiavussa kipupiikkiä olen vaivaan myös joskus saanut, joten tiedän hyvin millaisesta vaivasta on kyse. Vältä vetoa ja pidä lihakset lämpimänä esim. huivilla.

Se on ikävää, kun jokin vaiva keskeyttää kuvaamisen ja vielä parhaaseen kevätaikaan. Mulla tuli kerran töistä tenniskyynärpää ja se haittasi melkein vuoden kuvaamista. Sitten törmasin polkupyörällä ja ranne tuli kipeeksi, eikä ole oikein vieläkään terve, mutta onneksi ei enää estä haittaa kuvaamista.

Toivottavasti paranet pian :)
Susanna sanoi…
Paranemisia!
Ja hyvää äitienpäivän jatkoa!
marliska sanoi…
Hienot kuvat, etenkin tuo korte. :)
Kivipellon Saila sanoi…
Ihania kuvia sait otettua, nuo vuokot ovat niin kauniita!

Jaksamista, jospa kuitenkin sitä osteopaattia ajattelisit!
Navettapiika sanoi…
Sihti osui kaikesta hualimatta torella hyvi. Tajuttomia kuvia taas! Paranemisia!
Noijan liikunta sanoi…
Vaatimaton kiitokseni, että olen saanut mahdollisuuden lukea blogiasi. Vaikka aktiivisesti seuraan, niin kommentointi ei ole vahvinta alaani. Joten tämä sellaisena kevään tiivistelmänä. On ollut mieluisaa seurata kevään etenemistä julkaisujesi kautta.