Hevosia

Lähdin kuvaamaan silkkiuikkua pesällä, mutta joko olivat poikaset jo kuoriutuneet tai sitten pesä oli lähtenyt liikenteeseen syystä tai toisesta. Ei näkynyt enää kun yksi silkkiuikku, joka kalasteli rannan tuntumassa. No, kävelyreitin toisella puolella on hevosia. 

Hevosia on paljon, mutta nämä olivat ikään kun luonnonmukaisella laitumella, eikä edes aitoja näy.

 En tiedä olisiko niitä saanut kuvata? Ne olivat niin kaukana, etteivät ainakaan mitenkään häiriintyneet. Olen hepoille niin allerginen, että parempi pysyä aika kaukana niistä.

Tämä vaalea oli mun suosikki. Yleensä reitillä tulee vastaan ratsastajia, tänään ei yhtäkään. Läjistä päätellen niitä oli kuitenkin jossain vaiheessa siellä liikkunut.

Johtuuko siitä, että 25 vuotta sitten mun eka lapsi kuoli parin tunnin ikäisenä vai jostain muusta, ikävä fiilis silti. Olen monesti ihmetellyt miksi en pysty tekemään omaan elämään juurikaan muutoksia, mä ikään kun liun päivästä toiseen virran mukana. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampaa se on. Ärsyttävää...No, voisihan asiat olla huonomminkin. Taidan tehdä piristävän jäätelöannoksen!