Hevosia


Lähdin kuvaamaan silkkiuikkua pesällä, mutta joko olivat poikaset jo kuoriutuneet tai sitten pesä oli lähtenyt liikenteeseen syystä tai toisesta. Ei näkynyt enää kun yksi silkkiuikku, joka kalasteli rannan tuntumassa. No, kävelyreitin toisella puolella on hevosia. 


Hevosia on paljon, mutta nämä olivat ikään kun luonnonmukaisella laitumella, eikä edes aitoja näy.


 En tiedä olisiko niitä saanut kuvata? Ne olivat niin kaukana, etteivät ainakaan mitenkään häiriintyneet. Olen hepoille niin allerginen, että parempi pysyä aika kaukana niistä.


Tämä vaalea oli mun suosikki. Yleensä reitillä tulee vastaan ratsastajia, tänään ei yhtäkään. Läjistä päätellen niitä oli kuitenkin jossain vaiheessa siellä liikkunut.

Johtuuko siitä, että 25 vuotta sitten mun eka lapsi kuoli parin tunnin ikäisenä vai jostain muusta, ikävä fiilis silti. Olen monesti ihmetellyt miksi en pysty tekemään omaan elämään juurikaan muutoksia, mä ikään kun liun päivästä toiseen virran mukana. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampaa se on. Ärsyttävää...No, voisihan asiat olla huonomminkin. Taidan tehdä piristävän jäätelöannoksen!


Kommentit

Gunilla Bäck sanoi…
Harmi, että et nähnyt silkkiuikkuja. Hepat ovat kauniita eläimiä. Mukavaa viikonloppua.
Marru sanoi…
Kauniit hevoskuvat...
Anonyymi sanoi…
Järkyttrtäviä asoita sanot. Upeita kuvia otat. Raskasta varmaankin tuo. Itselläni toiset murheet, mutta liu'un minäkin. Olen katsellut postauksiasi ja upeita kuviasi, joissa luonto lohduttaa(ainakin minua). Voimaa sinulle, riitämme sellaisina kuin olemme.
Marjatta
Häivähdys sanoi…
Silmiä hiveleviä heposkuvia!
Saraheinä sanoi…
Surullista, että sinulla liittyy tähän kesän kauneimpaan aikaan noin järkyttävä muisto. Ihanan seesteiset hevoskuvat, rauhallinen tunnelma.