Kuvailua

Vikki kuvailee blogissa kyseli palautetta kuvaansa, joka siis alkuperäisenä tässä alla. Sain luvan häneltä kokeilla ja julkaista, miten itse sitä käsittelisin. Kun ei ole itse ottanut kuvaa, jää ilman sitä informaatiota, mitä siinä hetkessä tapahtui. Siispä pitää vaan yrittää tavoittaa niitä fiiliksiä, mitä kuvasta ensiksi nousee. Minä sain hyvin sellaisia vahvoja tunteita. Tuo kukka on selviytyjä. Ketään ei ole ympärillä, se on yksin. Se on vahva. Siksi mä yritin tehdä kuvasta vielä dramaattisemman, kylmempiä sävyjä taustaan. Nostin kuvan myös pystykuvaksi korostamaan sen yksinäisyyttä ja jossain vain taustalla näkyy varjoja muista. 

 Tänään kuulin yhden parhaimpiin kuuluvan blogiystäväni surusta. Jotenkin tämä kuva sopii tunnelmiin. Osanottoni Anne.