Kuvailua


Vikki kuvailee blogissa kyseli palautetta kuvaansa, joka siis alkuperäisenä tässä alla. Sain luvan häneltä kokeilla ja julkaista, miten itse sitä käsittelisin. Kun ei ole itse ottanut kuvaa, jää ilman sitä informaatiota, mitä siinä hetkessä tapahtui. Siispä pitää vaan yrittää tavoittaa niitä fiiliksiä, mitä kuvasta ensiksi nousee. Minä sain hyvin sellaisia vahvoja tunteita. Tuo kukka on selviytyjä. Ketään ei ole ympärillä, se on yksin. Se on vahva. Siksi mä yritin tehdä kuvasta vielä dramaattisemman, kylmempiä sävyjä taustaan. Nostin kuvan myös pystykuvaksi korostamaan sen yksinäisyyttä ja jossain vain taustalla näkyy varjoja muista. 

 Tänään kuulin yhden parhaimpiin kuuluvan blogiystäväni surusta. Jotenkin tämä kuva sopii tunnelmiin. Osanottoni Anne.




Kommentit

Vikki sanoi…
Hienoa kun ehdotit tätä kokeilua!
Ihan eri fiilis tässä kuvassa. Kukka nousee eritavalla esiin, sen kauneus korostuu ja jokin surumielisyys katoaa verrattuna alkuperäiseen.
Täytyy opetella tätä pystyyn kuvausta, miksenhän sitä muuten tee!
Harry Kalenius sanoi…
On toi pysty kuva parempi. Alkuperäisessä on liikaa tyhjää tilaa reunoissa.
Anne sanoi…
<3 Kiitos! Huomenna on vuorossa ensimmäiset hautajaiset. Ensi viikolla on äidin vuoro.