Työreissu Hattulaan

  
Arvon mekin ansaitsemme
Suomen maassa suuressa,
vaikk'ei riennä riemuksemme
leipä miesten maatessa;
laiho kasva kyntäjälle,
onni työnsä täyttäjälle.

Jaakko Juteini syntyi Hattulassa v. 1781. Hän oli suomenkielisen kansallisromanttisen kaunokirjallisuuden uranuurtaja. Meni kyllä kuolemaan Viipurissa.

Kello oli aamulla 8.40. 15 minuuttia aikaa kuvata keskustaa. Aurinko ei ollut vielä noussut. Kopsuttelin menemään kamera kaulassa ja varmasti aiheutin ihmetystä paikallisissa. Olen asunut n. vuoden verran Hattulassa ns. evakossa kun rakennettiin taloa Hämeenlinnaan. No, siitä on jo yli 18 vuotta aikaa. Halusin kuitenkin pörrätä keskustassa ja fiilistelin hieman muistoissani.


 Paikallinen kebab-pulju Jaffa-mainoksineen.


Useat keskustan rakennuksista ovat punatiilisiä ja lisänä valkoista rappausta. Pankki nyt ainakin löytyy tästä talosta. Hattulan keskusta on ikään kun tasaiselle "pellolle" rakennettu. 


Tämä on kätevää, paikallinen kuppila ja hautaustoimisto samassa talossa.


Uusia kauppojakin on ilmestynyt. Ei näitä silloin ollut kun me asuttiin paikkakunnalla. Lisäksi keskustaan on rakennuttu paljon kerrostaloja. 


Kunnantalo taitaa olla purkuvalmis. Massiiviset homeongelmat. Vaakunakin on lähtenyt sivusta jo pois.


Tämä vehnämylly on tuttu. Tuon ohi mentiin usein kun lasten kanssa käveltiin lasten- ja äitiysneuvolaan terveysasemalle. Odotin siihen aikaan nuorimmaista ja hän ehti syntyäkin tällä ns. evakkoreissulla. Näistä palveluista jäi aika paha mieli. Suuri ero aikaisempiin paikkoihin. Minut ja lapseni laitettiin selvästi kategoriaan, köyhiä, pohjoisesta tulleita, lestadiolaisia tai jotain hihhuleita, ilman sukulaisia ja äiti vielä kouluttamaton & työtön raukka. Oikeasti maisterin paprut sain juuri ennen raskautta. Kohteliaasti ilmoitin viimeisellä käynnillä, että muutamme takaisin keväällä Hämeenlinnan kun talo valmistuu. Terveydenhoitaja tokaisi nenäkkäästi: "Ette te mihinkään muuta!" Mä olin ihmeissäni ja kerroin, että "Viime viikolla talopaketti tuli ja kattoa aletaan kattamaan. Kyllä me vaan muutetaan." Kun vauva oli syntynyt ja samainen henkilö tuli kotikäynnille, niin käytävässä tokaisi ällistyneenä," Täällähän on ihan nättiä ja siistiä!" Vähänkö mä hykertelin. Asuttiin isossa, uudehkossa rivarissa. Tästä tädistä olisi muutama muukin tarina, mutta antaa olla. 



Juteinin talo on sitten kirjasto. Siellä on nykyisin myös sossu nyt ainakin, kunnantalon huonon kunnon vuoksi. Ehkä komein rakennus keskustassa.  Tämä kirjasto on mulle läheisin hämeessä ja vieläkin tuttu. Käyn sieltä kesällä lainaamassa dekkareita, sillä valikoima on hyvä ja mun mieleinen. Tein graduani Hattulan aikana ja kirjastotädit tilasivat mulle aineistoa erittäin palvelualttiina. Hyvä kirjastotädit!

Hattulassa oli kuitenkin kiva asua, sillä kaupat eivät ole koskaan mun elämässäni olleet näin lähellä. Kävellen tai pyörällä hilpasi hetkessä ostoksille. Lisäksi kauppoja oli silleen ihan kivasti, ottaen huomioon paikkakunnan asukasmäärä. Siihen aikaan myös viheralueita hoidettiin tosi hyvin ja kukkaistutukset olivat runsaat. Puistokemistit eivät notkuneet keskustassa örisemässä. Ikinä ei tuntunut pelottavalta liikkua iltaisin, nuoriso käyttäytyi nätisti. 


Monet silloiset liikkeet ovat lopettaneet. Tähän Valintaloon liittyy huvittava muisto. Olin päättänyt värjätä itse hiukseni ja kävin ostamassa hiusvärin. Jostain syystä mun blondaus epäonnistui totaalisesti. Tulos oli pinkki. Tälläsin pipon päähän ja pyöräilin ostamaan toisen värin! Myyjä huomasi minut heti ja tajusi ilmeestä, että nyt on joku hätä! Oli nimittäin ihan lämpöinen loppukesän päivä ja mulla siis pipo!! Vilautin hieman etuhiuksia! "Justiinsa!", tokaisi myyjä ja päästi kohtuullisen railakkaan naurun. Alkoi siinä itseäkin jo hieman huvittamaan. Uuden värin kanssa kotiin ja samana päivänä uudet kemikaalit päähän. Bueno.


Tässä raflassa kävin työkamujen kanssa lounaalla parisen vuotta sitten, muistaakseni. Eihän Hattulaan ole meiltä pitkä matka. Harvemmin tulee vaan sinne suunnattua. Keväällä tai viimeistään kesällä voisi tehdä kunnon kuvausreissun.


P.S. Kebab-puljun ikkunassa oli näin hurja teippaus! Meinasi ihan unohtua...:)


Kommentit

Riitta Sinikka sanoi…
♥hi-hii, hauska hiusten värjäys juttu; taitaa meiltä kaikilta löytyä jotain saman tapaisia kömmähdysmuistoja :)
Äityli-Mummo sanoi…
Mukava kerronta kotiseutumatkailust :)