Panssari CC VII SM 2016


Tätä tapahtumaa on niin odotettu. Mun tuttuja oli tuonne menossa ja olin aika innostunut heidän kertomuksien perusteella kilpailusta. Kyseessä on siis cross country kilpailut ja ne pidettiin tänään 23.4.2016 jo seitsemännen kerran Parolannummella, Hattulassa.


Säätila oli vaihteleva, aurinkoa, pilvistä ja hetken sateli hieman luntakin. Lämpötila + 3 C. Olin siis tosi hyvin pukeutunut, sillä ajelin tuonne muuten pyörällä, teki suuntaansa 10 km. Ensimmäinen lähtö oli klo 9, naiset ja nuoret.


Crossilaseja testaillaan.


Monella oli kypärässä kamera.


Yleisöä ja kannustusjoukkoja oli paljon!


Ihana olla paikassa, jossa kukaan ei irvistele kuvaajalle!


Lähtö tapahtuu riveistä. Hauska maskottikoira kypärässä!


Siinä kaasutellaan ja lämmitellään koneita.


Moottorit sammutetaan. Oikea käsi nostetaan ylös!  Sitten kuuluu TOSI iso PUM! Lähtöammunta ei oo mikään pikkupaukku. Siinä tuntee nousevansa itsekkin vähän ilmaan. Onneksi mua oli etukäteen siitä varoitettu.


Tämä kisa kesti tunnin. Kuka oli ajanut pisimmän matkan elikkä eniten kierroksia, oli voittaja.


Hoitohenkilökuntaakin näkyi.


Ensin mä en oikein tiennyt mihin tähdätä ja mitä kuvata. Ajajia oli joka paikassa. Huojentavaa, että kun paljon saa kuvia, niin kai niistä joku onnistuu!


 Tässä melkein jo lennetään! Jalat irti!


Kun tiesin, että pitää jaksaa ajella pyörällä kotiinkin, niin pysyin oikeastaan viidellä eri alueella kuvaamassa. 


Tytöt ajoivat ehkä hiljempaa, mutta yllättävän vauhdikkaasti kumminkin. Jotenkin alkoi tuntua välillä, että voisi tuo olla ihan hauskaa hommaa.


Sitten väliin paistoi aurinko. Hyvä homma. Aika äkkiä ajajien ajopuku oli aika kurainen, puhumattakaan muusta varustuksesta.


Oranssi näyttää olevan suosittu väri.


Klo 10.30 alkoi sitten toinen lähtö, veteraanit 50, 20-vuotiaat ja B-ryhmä.


Onnenläpsyt!


Tämä juttu meinasi koitua mun kohtaloksi. Olin mäen päällä ja ehkä noin pari kolme metriä nauhasta, joka erottaa radan ja yleisöalueen. Eikös tuohon mäkeen pari pyörää kaadu! Muut ajajat eivät jää odottelemaan, vaan hakeavat uudet ajolinjat katsojien takaa. Minä ja ehkä 10 muuta ihmistä jäädään pyörien väliin hetkeksi. Ei se tilanne kestänyt kun jotain 15 sekunttia. Vähän jännitti. Menin vielä kauemmas sitten katsomaan jatkossa.


Lähtöjä olisi ollut enemmänkin, mutta mä tyydyin tällä kertaa vaan kahteen. 


Turve pölisi tantereella.


Oli radalla lätäkköisiä ja savisia paikkojakin, vaan minä välttelin niitä. Kameraa ja objektiivia täytyi suojella. Kuvasin muuten 70-300mm:n putkella.


Mä ensin meinasin tehdä kaksi erillistä postausta, mutta sitten ajattelin niin, että kaikki vaan jonoon. Sorry, kun on näin paljon nyt näitä ajokuvia.


Oli kyllä kiva kuvata, että jos tuonne lähtisi vuoden päästäkin. Tämän kilpailun järjestää Kangasalan moottorikerho.


Koko rata on täynnä erilaisia töyssyjä, eipä taida paljon tasaisia pätkiä olla. Mahtaa jaloissa tuntua huomenna yksillä jos toisilla. Mä oon ainakin niin kipeä. Mun pyörään oli laitettu sellainen kapea ja kova sporttipenkki.




Alueella oli myös myynti- ja messualue. Mä kävin lopuksi syömässä parit grillimakkarat. Joskus kuvaaminenkin käy melkein työstä!


Kameran asetuksia sai säädellä tiuhaan. Lisäksi en oo varmaan vuoteen tuolla putkella kuvannut, niin olo oli hieman epävarma.


Lähtöpaikan vieressä oli huoltovarikko. Siellä tukijoukot olivat valmiina lisäämään polttoainetta ja näemmä työkalupakkejakin oli monella.


Joissakin pyörissä oli valot, suurimmassa osassa ei kuitenkaan.


Näin äitinä tuli mieleen, että pyykkikonetta varmaan tarvitaan.


Onneksi mitään isompia haavereita ei näkynyt mun silmiin. 


Suosittelen tätä lajia valokuvaukseen, vauhdikasta on ja ei nyt ihan hiljainenkaan tuo laji. Kivaa oli! Haastetta tuo metsän pimeys ja suljinajat, jotka pysäyttäisivät liikkeen.


Hupsista, meinasi palkintopokaalit unohtua. Näkyi olevan myös tavaraa pöydän takana!




Kommentit

Pasi Lepola sanoi…
Wow!!! Nyt kyllä yllätit rajusti takavasemmalta, todella piristävää vaihtelua fotobixiin suorastaan erinomainen kuvagalleria. Olet kuin syntynyt mopokisakuvailijaksi! Monta huippukuvaa, mutta jostain syystä omaksi suosikiksi nousee kymmenes kuva, siinä on tunnelmaa. Tahtoo itsekin päästä kuvaamaan tuollaista toimintaa! Joka tapauksessa, tätä lisää!
Kvilttaaja sanoi…
Hienoja ja värikkäitä toimintakuvia.
Äityli-Mummo sanoi…
Pärinäpojat vauhis ja rapa roiskuu. Upeita kuvia (y)