Iltakävely metsässä

Mustikanvarvut olivat jo ihan ruskassa. Se on sitten oikeasti syksy. Pitää kai se hyväksyä. Muutaman mustikan nappasin suuhuni.

Työmatkalla satoi vettä, mutta kotipihalla jo aurinko paistoi. Onneksi lähdin ulos, sillä jotenkin tarvin pientä happihyppelyä. Yksi tyttäristä on toissakesänä näyttänyt minulle yhden polun tuolla metsässä. Mä olen kyllä niin suuntavaistoton ihminen kun olla ja voi. Kaksi kertaa köpöttelin väärälle polulle, mutta onneksi huomasin ajoissa, että nyt ollaan taas väärässä suunnassa.