Lintuähky ja tornitympeys

Voiko sellaista potea? No, mä ehkä vähän...On tullut juostua noiden lintujen perässä ehkä vähän liiankin tiheään. En koe, että mä olen perinteinen lintubongari kuitenkaan. Minulle ei riitä, että näen linnun jossain kaukana. Se on saatava kuvausetäisyydelle. Mä en myöskään pisteytä lintuja tai laita niitä arvojärjestykseen. Varis, pikkuvarpunen, harakka ovat aivan yhtä arvokkaita kun nyt tämä kurki. Mun niskakarvat hieman pörhistyy kun telkkiä sanotaan "pallopäiksi" ja nokikanat ovat jotain haittalintuja! Siis häh!?! Enkä mä ala sen kummoisemmin hyppiin ilosta, jos näen petolinnun. Se on lintu muiden joukossa. Kiva kun tulee paikalle, mutta en pakota muita paikalla olijoita sitä katsomaan!

Lintutornilla on ollut ruuhkaista. Varsinaista markkinatunnelmaa. Melkoista pulinaa on välillä. Vesi kuljettaa ääntä hyvin. Enkä mä ihan ymmärrä haukkuvia koiria ja tosi pieniä lapsia (alle 5-vuotiaita) tornilla. Ainakin lapsia pitäisi opastaa, ettei siellä huudeta, kiljuta ja hypitä. Jos ei onnistu oleminen, niin sitten lähdettäisiin pois. Minusta olisi kiva nauttia linnuista silleen rauhallisesti. Nyt se ei tahdo oikein onnistua.

Onneksi kotimatkalla metsikössä tapasin mukavan vanhemman herrasmiehen, joka kyseli "liitiksen" perään, onko näkynyt? Sanoin, että ei oo. En malttanut olla tiedustelematta, että oikeinko todella niitä siinä metsässä on nähty? Ajattelin, että on vain "mainos", legenda joltakin etäiseltä vuosikymmeneltä. Liito-orava olisi tosi kiva nähdä. Näytti hän minulle yhden vanhan pesäkolonkin, että pakko oli uskoa. Kuulemma viime kesänä oli jonnekkin kunnan varikon luokse siirtynyt, mutta ei tiedä jos taas palaa.

Ähky & tympeys väheni! :)