Lintuähky ja tornitympeys


Voiko sellaista potea? No, mä ehkä vähän...On tullut juostua noiden lintujen perässä ehkä vähän liiankin tiheään. En koe, että mä olen perinteinen lintubongari kuitenkaan. Minulle ei riitä, että näen linnun jossain kaukana. Se on saatava kuvausetäisyydelle. Mä en myöskään pisteytä lintuja tai laita niitä arvojärjestykseen. Varis, pikkuvarpunen, harakka ovat aivan yhtä arvokkaita kun nyt tämä kurki. Mun niskakarvat hieman pörhistyy kun telkkiä sanotaan "pallopäiksi" ja nokikanat ovat jotain haittalintuja! Siis häh!?! Enkä mä ala sen kummoisemmin hyppiin ilosta, jos näen petolinnun. Se on lintu muiden joukossa. Kiva kun tulee paikalle, mutta en pakota muita paikalla olijoita sitä katsomaan!


Lintutornilla on ollut ruuhkaista. Varsinaista markkinatunnelmaa. Melkoista pulinaa on välillä. Vesi kuljettaa ääntä hyvin. Enkä mä ihan ymmärrä haukkuvia koiria ja tosi pieniä lapsia (alle 5-vuotiaita) tornilla. Ainakin lapsia pitäisi opastaa, ettei siellä huudeta, kiljuta ja hypitä. Jos ei onnistu oleminen, niin sitten lähdettäisiin pois. Minusta olisi kiva nauttia linnuista silleen rauhallisesti. Nyt se ei tahdo oikein onnistua.


Onneksi kotimatkalla metsikössä tapasin mukavan vanhemman herrasmiehen, joka kyseli "liitiksen" perään, onko näkynyt? Sanoin, että ei oo. En malttanut olla tiedustelematta, että oikeinko todella niitä siinä metsässä on nähty? Ajattelin, että on vain "mainos", legenda joltakin etäiseltä vuosikymmeneltä. Liito-orava olisi tosi kiva nähdä. Näytti hän minulle yhden vanhan pesäkolonkin, että pakko oli uskoa. Kuulemma viime kesänä oli jonnekkin kunnan varikon luokse siirtynyt, mutta ei tiedä jos taas palaa.

Ähky & tympeys väheni! :) 


Kommentit

Huopalintu sanoi…
Olen katsellut lintutornin ohi kulkiessani, että onpa ruuhkaa! Johan siinä linuutkin säikähtävät. Itse en tykkäisi (jos olisin lintukuvaaja) kuvata sellaisessa paikassa, mutta on siinä varmaan ihan hyvätkin puolensa. Olen huomannut, että jotkin kuvaajat etsivät rauhallisempia paikkoja, esim. peltojen reunoilta, hiekkateiden varsilta. Yksikin nainen kuvaili juuri sellaisessa paikassa ja kuitenkin paikka oli vain toisella puolella lintutornijärveä, joten varmaan samat linnut ainakin osittain osuivat paikalle.
Sussi sanoi…
Minä kutsun noita meluavia elämysmatkailijoiksi, he hakevat elämyksiä, eivätkä ymmärrä, mistä luonnon ja lintujen tarkkailussa on oikeastaan kyse.
Susanna sanoi…
Tornilla riittää porukkaa tosiaan todella moneen junaan. Joskus on mukavampaa ja joskus riipii ;-) Viime kesän aikana jäin koukkuun järven lintuihin enkä osaa sieltä kokonaan poiskaan olla. Pakko päästä seuraamaan niiden elämää :-) Mutta toisinaan kihisee hiljaa korvien välissä - myönnän ;-)
Sun pitää tulla kuvaamaan liito-oravia meidän pihaan. Ainakin ne on tässä pesineet useampana vuotena. Vai pesiikö vaan linnut! :) Mulla on niistä muutamia huonoja kuvia, ja ne näyttää joka kuvassa samanlaiselta...
Kivipellon Saila sanoi…
Monet varmaan haluavat lapsilleen tai meluaville seuralaisilleen elämyksiä ja tapahtumaa kuin telkkarissa tai lööpeissä, jotta voivat kertoa, että kyllä mekin silloin käytiin lintuja katselemassa. Olemme olleen miehen kanssa metsällä usein, ilman asetta, metsästämässä hiljaisuudessa lintuja, joita harvoin näkee ja saaliina kokemus tai ainakin linnun ääni, ei kuvaakaan, ihania hetkiä!
Pasi Lepola sanoi…
Itseäkin vaivaa blogilintuähky, vaikka kuvat olisivat kuinka upeita (kuten esim nämä), niin tahtoo jäädä kommentoimatta. Eiköhän se ähky helpota kevään edetessä, kun tulee paljon muutakin kuvattavaa! No joka tapauksessa, yritän parantaa tapani. :)