2 1/2 tuntia


Tummavyöskorpinikorento

Todella saa kävellä ja silmät tarkkana puskia katsella. Ötököitä on tosi vähän. Tänään oli kiva törmätä useammankin kerran näihin skorpionikorentoihin. 2 1/2 tuntia kesti kävellä saadakseni nämä kuvat. Kyllä siinä varmaan yhden viinerin kalorit kuluivat. Ainakin jalat tuntuvat olevan nyt kuin lyijyä! Huomenna en kyllä kävele mihinkään.


Hämiksiäkin näkyi!


Tämä taitaa olla lehtipistiäinen. Näitäkin on nyt aika paljon. 


Taitaa olla päikkäreiden aika. Söin juuri lämmitysruokaa ja silmät luppasee raskaasti.


Aurorakuoriainen (?)

Kävelin aika rauhassa asuinalueen kävelyteitä ja metsäpolkuja. Huomasin ärsyyntyväni aika paljon kun kerran taas vanhemmat raahaavat vastentahtoista 4-5-vuotiasta jossain metsässä. Mikä huuto ja rääkynä. Se vihloo korvia ja ärsyttää uskomattomasti. Näemmä itse ei oo enää siinä pikkulapsimoodissa ollenkaan. Toisaalta olen siinä kuvitelmassa, että jos lapset saavat ruokaa ja lepoa tarvittavan määrän oikeaan aikaan, niin ne eivät kokoajan ulvo! Onhan minulla neljän oman lapsen kokemus, että en ihan musta tuntuu juttua vedä. 

Eilen kahta lasta ulkoilutettiin pyöräretkellä ja nuorimmaista ei polkeminen enää huvittanut. Kyllä siinäkin desibelejä taas paukkui!! Mieluiten liian lyhyt reissu kun liian pitkä. Jääkö lapselle kiva muisto kun viimeinen kilometri roikotetaan käsivarresta jalat ilmassa? Vanhemmilla naamataulut myrtsinä.


Onneksi lintutornilla ei juurikaan enää tässä vaiheessa kesää ole näitä pikkulapsiperheitä! Sorry vaan kun sanon näin, mutta kun sinne ei ihan muutaman vuoden ikäiset oikeasti kuulu. Niin pienet eivät näe mitään, eivätkä ole kiinnostuneita linnuista, jotka ovat aika kaukana. Pillimehua ja eväitä huudetaan ensin puolisen tuntia ja sitten kun ne on saatu huudetaan sitä, että mennään jo pois! Vanhemmat eivät tahdo vielä lähteä!


Tämän hämiksen perilliset ovat vielä tuolla sinisessä pussissa. 


Kiva oli toisaalta nähdä raflassa kun yhdellä äipällä oli homma hanskassa. Rauhallisesti, napakasti ja varsin huomaamattomasti piti kolmen lapsen katrastaan ruokailutilanteessa hallussa. Kellään ei ollut varmaan mitään valittamista. Pienin lapsista, jotain juuri 5-vuotias kävi itse hakemassa jo  salaattipöydästä. Ehti ottaa pari juoksuaskelta lautasen kanssa kun äiti edes katsetta omalta lautaselta nostamatta, sanoi "kävele!" Joskus kun se pahin mekkaloitsija on se hermostunut vanhempi, joka huutaa pää punaisena. Mun teki sille äidille jotain kivaa sanoa, jotain kannustavaa! En vaan oikein keksinyt oikeita sanoja. 


Juu, lapset ovat erilaisia. Mun nuorimmainen tarvitsi kaitsemista enempi kun ed. kolme yhteensä. Onneksi oli jo isosiskot auttamassa ja kertomassa, mitä milloinkin tapahtuu, jos eivät ne silmät selässä aina kaikkea huomanneet.

Alkoi sitten heinäkuu. Melkein lomaa koko kuukausi. Ihanaa...


Mistä nuo tuulet tulevat? Nytkin käy sellainen pyräkkä, että amppelit vaan pyörii kun jonkin moottorin voimalla. Kaatuneita puitakin näin ja isoja oksia oli irronnut myös. Voisi mennä päikkäreille tietty nurtsillekkin, mutta kun tuuli ulvoo, niin ei nyt kumminkaan.


Kommentit

Varpuslintu sanoi…
Hienoja kuvia, yksityiskohtaisia ja värikylläisiä! <3 Olen aika lailla samaa mieltä pikkulasten puoliväkisin raahaamisesta retkille. En usko, että lapset saavat sillä tavalla mitään positiivisia luontokokemuksia, lähinnä vaan traumoja ja niitä tuttuja "vanhemmat aina raahas johonki metsään" -fiiliksiä, jos heidät pakotetaan mukaan, eikä heidän tunteitaan yhtään kuunnella. Toki ihan pienenkin natiaisen voi ottaa mukaan retkelle, pidemmälle ja vaativammallekin, kunhan maastossa edetään lapsen ehdoilla, kannustavasti ja positiivisesti. Ei siinä voi ihan samalla tavalla tehdä juttuja kuin aikuisten kesken, muuten luvassa lienee palosireeniulvontaa, joka säikyttää eläimet ja hermostuttaa muut retkeilijät. :D

viikarivartti.blogspot.fi
Kruunu Vuokko sanoi…
Todella hienot kuvat.
Rautalintu sanoi…
Oon itsestäni huomannut, että tuo pikkulapsimoodi on ollut poissa päältä jo kauan. Ärsytyskynnys on nykyään hyvin matala. Aika on tehnyt tehtävänsä ja oon unohtanut armollisesti omien muksujen kiukuttelut, vaikka mekin ollaan varmaan vuorollamme ärsytetty muita.
Häivähdys sanoi…
Hienot kuvat! Kiitos muistin virkistyksestä :D Olen viime aikoina harmitellut sitä, ettei lasten kanssa tullut tehtyä enemmän metsäretkiä silloin kun he olivat pieniä. Ai niin joo... Naapurikin joutui välillä ottamaan pienet lapsensa mukaan koiranulkoilutuslenkeille metsään, kun ei heitä voinut yksin kotiinkaan jättää ja isot koirat vaativat pitkän lenkin. Kyllä silloinkin metsä kaikui, koko matkanajan.
jenni sanoi…
Hieno kirjoitus lapsiperheistä! Näin moni meistä ajattelee muttei uskalla sanoa ettei saisi lapsivihaajan leimaa. Lapsiperheidenkin olisi hyvä muistaa ottaa muut huomioon!