Tiedä sitten mitä tekisi...

Tuntuu vähän tältä, että roikkuu kahden tai useammankin asian välissä. Sellaista se elämä taitaa olla, valintoja ja päätöksiä. Isoja ja pieniä. Pieniä nyt tekee joskus edes huomaamatta, mutta isojen kanssa voi joutua ihmispoloinen joskus suuriinkin mielen myllerrysiin. Silloin olisi mukavaa, jos olisi henkilöitä ympärillä, joiden kanssa voisi asioita punnita ja pohtia! 

Olen itsestäni viime aikoina huomannut, että esim. lehtiartikkeli tai tv-ohjelma saa minut joskus päiviksikin pohtimaan jotain juttua noin yleisesti ja joskus tietty myös omalta kantilta. Sitten erittäin hankalaa on, jos oma mielipide tai näkemys todennäköisesti aiheuttaisi lähipiirissä tai laajemminkin suurta hämmennystä tai jopa pahennusta. Mä oon nyt huomannut, että se ahdistaa enemmän kun koskaan kun tarvitsee olla asiasta hiljaa ja vaiti. "Kiltin tytön"-rooli alkaa natista liitoksistaan. Toisaalta olen mä joskus revitellyt ja sanonut mielipiteitäni ääneen. Jestas, en suosittele!! Minä kun en satu siis olemaan joku Sumarin siskoksista tai Martina A. jotka saavat mesota, raivota missä ja milloin vaan ja kenelle tahansa. No, en mä tahdo raivota, sanoa vaan joskus oman eriävän tai ehkä valtavirtaan sopimattoman mielipiteeni, ilman isoa hämminkiä! Sosiaalisesti sopivat rajat on äärimmäisen tiukat mun ympäristössä, töissä, kotona jne. Pitää nyökytellä valtavirrassa, niin sua ei epäillä nyrjähtäneeksi ja olet ns. "meidän porukkaa".

P.S. Aloitin 8. päivä Twitter-, Instagram- ja Fb-someloman, joten en niitä nyt päivitä, jos joku ihmettelee, minne kadonnut! Tuntuu kyllä kivalta kun ei oo niin nettiorjana. Blogia pitää nyt päivittää kumminkin!