Tornin ruokintapaikalla


Kaikenlaita ruokailijaa sitä käykin tuolla syömässä. Ennen en muista hiiriä nähneeni. Joku on heittänyt oven siihen viereen ja sen alta tämä hiironen teki pikapyrähdyksiä eväiden ääreen!


Kyllä oli arka. Ei oikein aluksi tykännyt mun kameran äänestä. Kohta tajusi, että ei tapahdu mitään ikävää, vaikka kuulu kummallista ääntä.


Kaikki hiiressä on hieman liioiteltua. Korvat, silmät, nenä ja häntä! Suhteellisen isoja kooltaan kaikki osat. Varmasti tulevat kuitenkin tarpeen.


Väritys on varsin sopiva ainakin tähän maastoon. Sinne jäi hiironen herkuttelemaan auringonkukansiemenillä. Tämä postaus on muuten tämän blogin 2222. julkaisu!  :)


Kommentit

Cheri sanoi…
Onnittelut hurjasta määrästä postauksia ja suurenmoisen upeista kuvista, jotka ovat tuoneet paljon iloa meille lukijoille. Hiiret ovat niin vilkkaitta olentoja, että harvoin niitä pääsee läheltä tarkastelemaan. Söpö, kuin satuolento suurine silmineen ja korvineen.
Äityli-Mummo sanoi…
Vikkelä näköne onkii, valmiin pinkasemmaa karkuu :)
Kaksi huonetta sanoi…
Onpa söpöinen hiiri! Ja hyvät kuvat!
Kvilttaaja sanoi…
Blogisi ulkoasu on muuttunut. Jostain syystä bloggerin linkistä aukeaa aina magazine-muodossa. Kai tähänkin tottuu, vaikka oudoksuttaa.
rautalintu sanoi…
Ei ikinä uskoisi, minkä inhonväristyksen se saa aikaan, kun tuollainen nappisilmä kurkistaa kotona vaikkapa roskakaapista vastaan. :D