Imatran Valtionhotellissa

Tänne hotelliin on ollut jo pitkään toive päästä ja nyt se lomalla onnistui! Valitettavasti sää ei oikein meitä suosinut. No, ei sentään satanut, mutta tuuli oli turhankin raikas! :)

Oli hotellissa tietty hissi ja meidän huone oli 4. kerroksessa elikkä ylimmässä kerroksessa, mutta kerran piti käytävät rampata ihan portaita pitkin!

Portaat oli päällystetty matolla ja portaat olivat todella leveät. Askelmat olivat matalat, joten tuli jotenkin sellainen maailmannaisen tunnelma!  Käytävillä oli monenlaista koriste-esinettä ja erilaisia tuoleja!

Aika upea sisäänkäynti ala-aulaan!

 Ruokasali oli todella tilava. 

Me syötiin illalla muualla, mutta aamupala nautittiin ruokasalissa, mutta ns. ikkunaterassilla, josta minulla ei ole kuvaa kun tässä vaiheessa en tiennyt sellaista olevankaan.

Tämä vaunu herätti kovasti mielenkiintoa. Mies päätteli, että se on kalatarjouluvaunu, mutta varmuutta meillä ei ole asiasta.

Lisäksi löytyi isompia tai pienempiä kabinetteja.

 Jokaisessa pöydässä oli pieni aito kukkakimppu.

 Aamupalan tarjoiluhuone. Hyvää oli aamupala, ei kuitenkaan mitään originellia tarjolla. Jotenkin odotin, että ehkä piirakoissa laajempi valikoima karjalaisuuden vuoksi.

Hauska takka. Hyvät kasvokuvat molemmin puolin takkaluukkuja!

Oleskeluun löytyi useita tiloja. 

Monenlaisia patsaita ja koriste-esineitä runsaasti.

"Imatralla kerrotaan tarinaa Valtionhotellissa asuneesta nuoresta, vihreäasuisesta pietarilaisesta rouvasta, joka vaelteli rauhattomana pitkin kosken rantapolkuja. Tarinan kertoja, tuolloin nuori hotellin palvelustyttö muistaa tämän olleen edellisenä vuonna Imatralla nuoren upseerin seurassa. Tuolloin he olivat häämatkalla.

Eräänä iltana tämä rouva antoi palvelustytölle kirjeen ja ruplan, sekä vannotti tyttöä postittamaan kirjeen. Onnettomuudeksi palvelustyttö unohti tehdä sen. Rouva katosi salaperäisesti. Pian alettiin kertoa tarinoita hotellissa öisin levottamana vaeltavasta vihreästä rouvasta, La Dame Verde. Toisen tarinan mukaan vaeltavan rouvan kerrotaan olevan harmaa.

Rouvan lähettämä kirje löytyi vuosia myöhemmin sattumalta. Se oli jäähyväiskirje aviomiehelle, joka oli pettänyt hänet. Kirjeessä rouva kertoo heittäytyvänsä tämän takia Imatran syliin."

Lähde: 

Tarinaikkuna on Etelä-Karjala-instituutin Maaseudun merkkipaalut -hankkeen oma blogi

Me ei kyllä nähty valitettavasti kummituksia, ehkä ensi kerralla!

Kellarikerroksessa oli pelihuonetta ja baaria. Ikkunoissa komeat maalaukset.

Tarjolla oli seurapelejä ja tunnelmaa!

Sitten käväisy ulkopuolella. Käsityötaidonnäytteitä joka suunnassa. Ei mitään sarjatuotantoa!!

Hauskoja pieniä yksityiskohtia, kuten tässä koirat kiveyksessä maassa. Melkein kaikki ovet olivat erilaisia, samoin lamput!

Pihalla oli myös istutuksia runsaasti.

Lopuksi iltavalaistuksessa. Hieno kokemus. Minulle jäi Imatrasta ja myöhemmin Lappeenrannasta tosi hyvät fiilikset. Olisi kiva päästä kesällä käymään, sillä ulkona olo oli tosi sporttia kovassa tuulessa. Ehkä oltiin hieman heppoisilla vaatteilla liikenteessä. Toppatakkia olisi tarvittu. Imatran koskessa ei vesi virtaa kun kesäisin. Otin kännykällä muutaman kuvan, mutta niistä nyt ihan oma postauksensa.