Tupsukorva
Eka syyslomapäivä alkaa.
Orava piilottelee nurmelle pähkinöitä. Löytyyköhän nuo jemmat vielä joku päivä? Tuijottelen ahkeraan päivän mittaan ikkunasta ulos ruokintapaikalle. Eilen naapurin koivussa näkyi hetken närhi, se sai minut oikeasti ihan ulos asti. Ei se sitten syömään tullut kuitenkaan, ehkä joku päivä vielä.
Menin lauantaina syömään sellaisia Wäinämöisen palttoonnappeja, kovia ruispyörylöitä. Liian isoina paloina nielaisin. Juuttui "nappi" kurkkuun. Ei suostunut nouseen ylös, eikä menemään alas. Siinä tuli jo kiire ottamaan nestettä, mutta ensin piti hommata juomalasi ja siihen vettä. Lopulta se irtosi, vaan nähtävästi teki jonkinlaisen haavan sitten ruokatorven yläpäähän, sillä kaikki mitä nielee alas, sattuu! Eikä ihan vähän. Ärsyttävää...Toisaalta, olisi siinä voinut käydä vieläkin huonomminkin. Aika sopiva kuolema herkkusuulle! Ironinen sellainen!!
Kommentit
vinuski.blogspot.com
Olipa sinulla onnea onnettomuudessa, sillä kuten sanoit pahemminkin olisi voinut käydä.
Taatusti hirmuinen tunne ja hätä, kun Väinämöinen juuttui kurkkuun. Eihän se kova pala edes liukene nopsaan, niinkuin joku pulla vastaavasti jäädessään. Ja on karhea, ettei kökimälläkään luiskahda alas helposti. Onneksi kaikki kääntyi hyväksi, mitä nyt kipeä nielu vähän aikaa.
On muuten hirmu pelottavaa tuollainen tukehtumisen tunne. Äiti veti joskus henkeensä hernerokkaa ja mä pelkäsin ihan tosissaan, että se kuolee mun käsiin.