Sääjärvellä 4.2.18


Nyt kun sain miehen kuskiksi, pyysin päästä Sääjärven padolle. Sinne mennään n. 5 km sellaista kapeahkoa metsätietä. Ei oo mun reitti! Kerroin, että siellä on nähty koskikara.


Siinäpä tipu, missä mainitaan! Keskellä vettä! Eikö hei jalkoja viluta? Ei vissiin!!


Padossa oli vesi korkealla ja kohina kävi kovasti.


Pieniä jääkukkiakin oli paikoitellen.


Epäluuloinen tipu! Ei jäänyt pitkäksi aikaa kuvattavaksi. No, talven eka tapaaminen kumminkin.

P.S. Vahingossa julkaisin tämänkin nyt aamulla, vaikka oli "ajastettu" alunperin iltaan! No, tuplapostaus sitten tällä kertaa heti aamuun! Sorry!

Kommentit

Minttuli sanoi…
Koskikaraa on mukava seurata! Hyvät kuvat sait tästä veikistelijästä!
Carola Lehtonen sanoi…
Koskikaran bongasin itse viime kevättalvella, sulasta ojasta ja ojan pientareelta, eikä sitä tuntunut todellakaan paleltavan:) Kiva, että sait kuviin, melkoinen akrobaatti oli se yksilö jota minä kuvasin, keikutteli itseään aikamoisin menoin!
Rautalintu sanoi…
Ei yhtään haittaa tuplapostaukset, kun näitä on niin mukava katsella. Itse saa olla sisällä lämpimässä kun sinä ja koskikara ootte säiden armoilla. ;)
Äityli-Mummo sanoi…
Mielellää näit kahteloo!
orvokki sanoi…
Kauniita ja oivaltavia kuvia.