Koristekurpitsat

Eilen paikallisessa sittarissa valitsin vihanneksia. Huomasin kyllä laatikollisen koristekurpitsoja, mutta koska vasta heitin viime syksyn viimeisen roskiin, niin ei ollut sillai päällimmäisenä niiden ostaminen mielessä. Niitä katseli ja pyöritteli käsissään joku nainen ja kai minä näytän koristekurpitsaimmeiseltä, koska tiedusteli ystävällisesti minulta, että onko niistä kokemusta?

 Onhan minulla kolmelta vuodelta. Ne siis säilyttävät ulkoisen olemuksen lähes 100 %, ainoastaan tuo kanta kuivuu kovaksi. Kuivumisen myötä kevenevät kyllä elopainoltaan, mutta siinä se. Meidän viime syksyn kurpitsoille kävi silleen huonosti, että Venni meni pureskelemaan noita kantoja ja silloin siihen kurpitsaan pääsee sellaisia pöpöjä, että kalpaten käy. Elikkä kolhuja, naarmuja ja kisuräkää ne eivät kestä. :)

 Meninpä siis minäkin niitä sitten ostamaan. Eipä ne ehtineet olla tuntia enempää lautasella kun ensimmäinen katti l. Venni meni jo kokeilemaan hampaitaan! Siis nopsaa mä sivelin sitten tuikkukynttilöille tarkoitettua hajusteöljyä noihin päihin. Toivottavasti kurpitsat ei tykkää kyttyrää. Tuoksu on nimeltään metsämarjat. No, Lisse Lusifiinus käy tuoksuttelemassa kurpitsat ja nuolee lähtiessä huuliaan. Voi, pahkura...olis pitänyt laittaa jotain sitrusjuttua!