Viljapeltojen laidalla


Seitsemän maissa illalla sai ajatuksen lähteä kuvaamaan auringon kultaamia viljapeltoja tuonne 4,5 km päähän. Kamera reppuun ja sykkelin selkään. Onneksi oli alamäkeä suurin osa, sillä olen varsin vähän ajanut pyörällä. Kotimatka tietty ylämäkeä, mutta se olikin sitten toinen juttu. 5 kuvaa ehdin ottaa kun aurinko meni suuren tumman pilven taakse ja sinne se  jäikin. Kaurapeltokuvat onkin jo otettu sitten varsin hämärässä, vaikka ajallisesti vain 5 min kuluttua.









Kommentit

Pasi Lepola sanoi…
Syksy tulee vääjäämättä. Tätä aihetta olen suunnitellut kuvaavani, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Olisikohan sen session aika tänään. Kivoja kuvia, mielenkiintoinen valo.
Ronja sanoi…
Kauniin näköistä peltomaisemaa - tulee ihan lapsuuden muistot mieleen.
Saila sanoi…
Kauniit viljavainiot!
Pirkkoinkeri sanoi…
Oikeastaan menit sopivaan aikaan kuvaamaan kun sait noin suuren eron kuvien välille valon suhteen. Auringossa kylpevä viljapelto on kaunis.
Tuula sanoi…
Ihana tuo kaurakuvan viressä oleva pieni kuva. Tulee tunne kuinka se aaltoilisi jollain tapaa.
Tillariina sanoi…
Pirkkoinkeri, hyvä pointti! Eilen vähän potutti kyllä ensin. Tuntui, että tuli turha reissu.

Yleisesti vielä, että kuvan, jossa on paljon taivasta on aika haastavaa kuvata. Minulla siinä tahtoo mennä aina jokin juttu pieleen. Sekin on ihan oma taitolajinsa näemmä. Tässä taitaa olla blogin eka maisemakuva + taivasta kuvan täysi!
Minttuli sanoi…
Elokuinen valo ja viljapellot, toimii hienosti yhdessä!
Ilahduttaa meikäläisen, maalaisjuuret omaavan silmää!
Anne sanoi…
Tämä "sopii mun silmään" niin kovin hyvin, kun täällä lakeuksilla katselen viljapeltojen muodonmuutosta eri vuodenaikoihin. Kovin on kotoisa olo näitä katsellessa.