Viljapeltojen laidalla
Seitsemän maissa illalla sai ajatuksen lähteä kuvaamaan auringon kultaamia viljapeltoja tuonne 4,5 km päähän. Kamera reppuun ja sykkelin selkään. Onneksi oli alamäkeä suurin osa, sillä olen varsin vähän ajanut pyörällä. Kotimatka tietty ylämäkeä, mutta se olikin sitten toinen juttu. 5 kuvaa ehdin ottaa kun aurinko meni suuren tumman pilven taakse ja sinne se jäikin. Kaurapeltokuvat onkin jo otettu sitten varsin hämärässä, vaikka ajallisesti vain 5 min kuluttua.
Kommentit
Yleisesti vielä, että kuvan, jossa on paljon taivasta on aika haastavaa kuvata. Minulla siinä tahtoo mennä aina jokin juttu pieleen. Sekin on ihan oma taitolajinsa näemmä. Tässä taitaa olla blogin eka maisemakuva + taivasta kuvan täysi!
Ilahduttaa meikäläisen, maalaisjuuret omaavan silmää!