Miksi bloggaan...?

Rovaniemen markkoinoilla blogissa heräteltiin kysymystä miksi bloggaat? Taidan enemmän keskittyä tähän mun valokuvablogiini, sillä toisella blogillani kun on aivan eri syntytarina ja tausta. Sen verran kuitenkin täytyy se eka blogini ottaa puheeksi, että perustin sen varmaan jo 7-8 vuotta sitten. Sinne laitoin jo heti alusta lähtien paljon kuvia. Ne olivat kuitenkin tekstiin nähden ihan kakkososassa. Tämän valokuvausblogin kohdalla toivon, että kuvat ovat ykkösjuttu ja teksti sitten vaan jotain johdattelua.

 Olin jo vuosikausia halunnut oikeaa järkkärikameraa! Se tuntui aina niin kalliilta hankinnalta, että olin sen sitä myöten jo ajatuksenakin pitkälti dissannut. Lisäksi tuntui, että harrastus pitäisi myös sen jälkeen ottaa jotenkin vakavammin. Onko minusta siihen? Siihen pitäisi myös olla aikaa. Selasin sitten yhden verkkokaupan tarjontaa vuosi sitten! Löysin kameran (550D), joka oli siis aika hyvässä tarjouksessa ja lisäksi sai ostaa kameratarvikkeita -20% kun osti jonkin järkkärin! Erityisesti makroputki oli jo heti mielessä. No, aloin tehdä laskelmia. Kyseinen kamera kittiputkella ja makroputki lisäksi! Vau, mikä säästö! Mä en oo oikein koskaan voinut vastustaa hyviä kauppoja! :)   Sitten mä vaan päätin, nyt tai ei koskaan! Tein tilauksen! Olin todella täpinöissäni ja osittain peloissani, että mitä jos mä en osaa yhtään sillä kuvata? En ole ikinä edes käsissäni pitänyt järkkäriä! Apuva!! No, siinä meni jokunen päivä kameraa odotellessa, joten lueskelin netin kautta jo manuaalia, että jotenkin homma aukenisi!

 Tietysti mä googlasin myös blogeja, joilla kuvaajat käyttävät samaa kameramallia! Niin löytyivät ekat blogit! Innostus iski entistä lujemmin, mä haluan kanssa osata kuvata noin hyvin vielä joku päivä! Sitten se kamera tuli ja vau...Tillariina oli ihan kuvaamisen lumoissa! Ensin k a i k k i oli niin hankalaa, mutta jännittävää. Ajattelin, että mä olen nyt ihan noviisi tämän homman kanssa ja ehkä on joskus kiva lueskella näitä kuvaamisen alkuvaiheita myöhemminkin ja nähdä mahdollisesti kehitystäkin touhussa. Siis perustin heti tämän blogin. Mä oon saanut vaan kannustusta, hyviä neuvoja ja tsemppausta täällä blogissani! Se on ollut tosi innostavaa. Aluksi kuvan julkaiseminen oli jossain määrin tuskaa. Mä näin kyllä ne kaikki viat, mutta kun ei osannut parempaa kuvata. Vieläkin se on välillä semmosta, että kirvelee laittaa niitä esille. No, käytän sitten harhautusta elikkä läpisen tekstissä niitä näitä, jos kuva on huono! :) Eihän se tietty toimi, mutta itteään voi niin huijata !

Lukijoita on tullut paljon ja olen mä itsekkin aika monen blogin seuraaja (180 kpl). Aluksi en oiken tiennyt mitä kuvaisin? 30 vuotta olin kuvannut lähinnä kukkia, lapsiani, ruokaa, leivonnaisia ja lemmikkejä jne. Mitä mä nyt kuvaisin kun nuoriso ei anna kuvata ja pihan kasvitkin on kuvattu sataan kertaan? Noista haasteblogeista oli ensi suuri apu! Aloin niihin osallistumaan. En halunnut mitenkään tiukasti rajata, mikä blogi tästä tulee kun en tiennyt itsekkään, mitä mä haluan kuvata. Toisaalta olen sitä mieltä, että keskittyminen johonkin pienempään aiheeseen nopeuttaa oppimista. Mä en vaan oikein osaa keskittyä yhteen. Siispä vieläkin räpsin vähän sitä ja tätä. Jotkin kuvausalueet tosin eivät vieläkään kiinnosta pätkääkään, muotokuvat eivät oo mun juttu ollenkaan. Eikä oikein maisemakuvauskaan. Mä muuten pelkäsin niin ekalla kerralla viedä viime vuoden maaliskuussa kameraa ulos! Olin varma, että mä kaadun sen kanssa. Tuon sen kameran 50 g:n paloissa kotiin! Olin aika turhautunut silloin, räpläsin vaan niitä asetuksia ja päästelin mielessäni rumia suustani! Siitä kerrasta on muuten postaus olemassa! :)  Inhoan talvea, joten odotelin aika kuumana sitä kevättä ja niitä o i k e i t a kuvauskohteita!

No, miksi mä sitten bloggaan? Palataan siihen kysymykseen. Mä haluan kuitenkin näyttää kuviani joillekin. Oma perhe ei oo erityisen kiinnostunut mun kuvista, mä saan melkein pakottaa katsomaan jotain perhosta tai lintua! Se ei siis käy. Fb:ssä kamut ovat varmaan ihan kyllästyneitä mun ns. kuvatarjontaan! Ne jotka myös kuvaavat, osaavat kuitenkin arvostaa sitä,  miten voi olla haastavaa saada terävä kuva esim. jostain pikkuisesta ötökästä tai arasta linnusta. Luonto/onni ei oo aina kuvaajan puolella, vettä sataa, tuulee, pilviä, valon puute erityisesti talvella, pakkanen, hirveä helle, ötökät puree, lumpsiminen lammikoihin, eksyminen, tekniikka tökkii, unohdat muistikortin kamerasta, linssisuojus jäi paikoilleen, virta loppuu, aivastus pääsee, selän takana utelias kyselee, pissihätä iskee jne. Vaan sitten kun osuu, niin miten onnellinen sitä on tai edes näkee jonku ihanan näkymän, vaikka se kuva jääkin jostain syystä ottamatta. Eka korento! Sisilisko! Perhonen! Tilhi! Taviokuurna! Puukiipijä! Hmm,...minusta taitaa sittenkin tulla joskus luontokuvaaja!

 Lisäksi on tosi ihanaa katsoa muiden kuvia. Se on päivän kohokohtia päästä lukemaan postauksia. Aamulla ennen töihin lähtöä pitää tietty katsoa jo ekat, ruokkiksella nopea tsekkaus myös, heti kun pääsen kotiin niin, eiku koneelle blogeja lukemaan. Samalla mä tosin laitan ruokaa! Tämä on suorastaan koukuttavaa! Myönnettäköön! Nyt minulla on aikaa tähän ekan kerran elämässäni. Mahtavaa!! On hauskaa lukea ulkomailla asuvien suomalaisten blogeja, ruokablogeja, vaateblogeja, päiväkirjablogeja, luontoblogeja, harrasteblogeja, perhe- ja lapsiblogeja jne. No, kaikissa pitää olla kuitenkin kuvia! SE on tärkeää!! Mä siis bloggaan kun se on kivaa!

Venni lähettää tässä terveisiä kaikille lukijoille!

Leppoisaa sunnuntaita!