Satumainen onni!


Minulla on kaksi työpistettä, joiden välillä vaihtelen viikon aikana joka toinen päivä! Tänään kun astuin ovesta ulos kotiin lähtiessä kuulin ihanaa pientä linnun ääntä. Oven lähellä on omenapuu ja joku marjapuu. Siinä istuskeli syömässä kolme taviokuurnaa! Läppärilaukku aitaa vasten, pokkarikamera laukusta ja käsineet maahan. Siis kuvaamaan. Paikka on hankala ja hieman jäinen mäessä. Lisäksi myrsky alkoi jo nousemaan ja sää meni siis tosi huonoksi! Tuulenpuuskat pyörittivät minua ja lintuja!




Jossain vaiheessa sormet jäätyivät ihan totaalisesti. En meinannut pystyä painamaan laukaisinta. Sitten kadotin silmistäni kolmannen tipun. Mihin se oikein meni? Katsoin jalkoihin ja siinähän se maassa nököttää n. 20 cm päässä! Sitten tapahtuikin se mitä pelkäsin. Virta loppui! Tosin siinä vaiheessa jo linnutkin kyllästyivät minuun, omppuihin ja marjoihin.







Kommentit

Minttuli sanoi…
Onpa tosiaan ollut tuuri:) Hieno lintu, kauniit kuvat!
Käääk, ei voi olla totta! Taaaaas! Missä ihmeessä olet töissä? Keskustassako? Upeat kuvat! Ihmeen suvaitsevaisia tuntuvat olevan, kun noin lähelle päästävät kuvaamaan.Meillä olisi niille omenoita ja marjoja vaikka kuinka paljon tarjolla. Kerro se heille, kun seuraavan kerran näät ;)
Tillariina sanoi…
Tylsä Mörökölli, naapurikunnan keskustassa! :) Siksi mä kirjoitinkin, että satumainen onni!
Matonkude sanoi…
Aivan upeaa!
Onnea satumaisuudesta :)
Laura sanoi…
Oi Tillariina, sie saat pokkarillakin upeita kuvia! Nyt olen entistäkin tyytyväisempi että olen itse nähnyt taviokuurnat luonnossa, voin eläytyä näinin kuviin...
Parolassa vai Janakkalassa?
Pasi Lepola sanoi…
Erinomaisia pokkarinäpsyjä taviokuurnasta vai mikä se nyt sitten oli. Kameraa kannattaa pitää aina mukana!
E. Salonen sanoi…
Hienoja kuvia ja hyvä tuuri!
Tiitsa sanoi…
No jopas lykästi. Olikos nämä ekat taviokuurnasi, kun en enää muista?
Komeat kuvat sait, ei se aina ole kiinni kamerasta ja onneksi taviokuurna ei ole mikään hätähousu, niin ehdit kamerankin kaivaa esiin. Hieno juttu.
Tillariina sanoi…
Muistaakseni kolmas tapaaminen tämän lajin tipujen kanssa. Kun se yksi tuli ihan jalan viereen (20 cm), niin mun teki ihan hirveästi mieli silittää/koskea sitä, mutta sitten järki sanoi, että liika on liikaa läheisyydessäkin! :) On ne vaan tosi luottavaisia! Ihania!!
anja sanoi…
Kuuna päivänä ei ole taviokuurna tupsahtanut eteeni. Oletpa onnekas. Ja miten hienoja kuvia saat pokkarillasi, vautsi!
Anne sanoi…
Pidän erityisesti tuosta alimmaisesta kuvasta. Siinä on jotain veikeää :)
Vanilja sanoi…
Ihania kuvia, en ole minäkään koskaan lntua itse nähnyt. Mutta kiva, kun voi näin blogin välityksellä lintua ihailla.