Vappu v. 2013

Itselläni se menee näemmä flunssaa potiessa. Olo on kerrassaan aivan surkea. Jotenkin edes nuo perustropit eivät näemmä näytä auttavan. No, kuume laskee sentään..., mutta päätä särkee surkeasti. Tiistaina töissä jo piti olla puhumaton kurkkukivun vuoksi. Sinnittelin päivän, sillä olisi ollut niin tylsää ilmoittautua vappuaattona sairaaksi.

 Eilen oli appiukko heittänyt lusikan nurkkaan. Reippaasti yli 80-vuotias, joten ei nyt mikään tavaton uutinen. Oli nukkuessaan kuollut kotona. Todennäköisesti sydänkohtaus. Ei kovinkaan läheinen meidän perheelle. No, ehkä miehelle. Muistan hänen minulle henkilökohtaisesti kolme lausetta sanoneen lähes 30 vuoden aikana. Tosin viimeiseen 10 vuoteen ei olla nähty, että silleen mahdotontakin. Se vimppa lause oli "En tiennytkään, että sinun vanhemmat asuvat omakotitalossa. Puutalossa ja punaiseksi maalatussa. Olen sellaisesta aina tykännyt." Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni kerrostalossa ja sitä myöten minut kategorioitiin "luusereihin" aikoinaan. Vanhempani ostivat omakotitalon vasta sitten kun minä olin jo muuttanut omilleni, joten minä en siis ollut niitä "oikeita immeisiä!" Mies näytti hänelle siis meidän sen kesän lomakuvia minun vanhempieni luona. Lapsemme leikkivät mummolan pihalla. Lapset kuvassa eivät kiinnostaneet tai muutkaan ihmiset, vain talo. Yleensä hän vain puhui itsestään tai paikkakunnan tapahtumista. Olin tietysti kaikella muullakin tavalla heidän pojalleen sopimaton valinta, että mitään kivaa tai mukavaa ei siitä osoitteesta koskaan tullut allekirjoittaneelle tai perheelleni. No, sellaisia ihmisiäkin on. Omituisia ja ilkeitä. Anoppi ja appi laittoivat tyttärilleni ensimmäisen kerran synttärikortit, silloin kun täyttivät 7 vuotta. Oletuksena oli, että osaavat itse lukea ja tietävät keneltä kortti on silloin laitettu. Valitettavasti en osaa surra tuollaisen ihmisen kuolemaa. Hän oli minulle täysin yhdentekevä. Saan nyt kyllä moitteita kylmyydestäni ja julmuudestani. Tunteita ei voi vaan käskeä, eikä pakottaa.

Hyvää Vappua!