Viivin aamupala!


 Viivillä (naapurin kissa, tiedoksi jos uusi lukija) on raksukippo alvariinsa meidän oven takana. Kourallinen uppoaa pari kertaa päivässä, joskus jopa kolme. Mies ei aluksi tykännyt tästä mun hyväntekeväisyydestä, mutta kun hän silittelee kisua, niin selkäranka tuntuu kättä vasten kun keppi. Ei oo tässä kisussa ylimääräisiä.


Tyytyväinen asiakas nuoleskelee huuliaan ja miettii söiskö nyt kaikki, vai jättäiskö välipalaksi loput. Parempi olis syödä, sillä ne voi mennä ns. parempiin suihin.


Viivi mietteliäänä.

Kommentit

Saara sanoi…
Minä tekisin ihan samoin! Ruokkisin ja paijaisin. Ihana Viivi! Vähän melkein liikutuin täällä - jo silloin kun ensimmäisen kerran hänestä luin. Pusuja Viiville myös minulta!
Kirsti sanoi…
Ihanaa hyväntekeväisyyttä. Kaunis Viivi :)
Sarppu sanoi…
Voi kun olis ihan hiukkasen päässyt silittämään, ihana pörröiset kuvat :)
Tiitsa sanoi…
Kauniit kuvat, kauniista kissasta. Tätä tarinaa on ihana seurata. Kiitos sinulle.
Anne sanoi…
Kaunis hän ainakin on!
Kyllä on kaunis tuo Viivi. En minäkään pystyisi olemaan ruokkimatta.
Harakka sanoi…
Sulla on Tillariina hyvä sydän, ja siksi sä sitä Viiviä syötätkin, hyvä sinä!
Pasi Lepola sanoi…
Hehee, jos Viiviltä nyt kysyttäisiin, niin kummankahan kissa se on, sinun vai naapurin vai molempien? ;) Hyvä, että pidät reppanasta huolta.