Isoa ja vähän pienempää ötökkää!


Epäilen, että tämä on kultakuoriainen, sillä minusta sen pää on aaltoileva eikä tasainen kun kuparikuoriaisella. No, oli kumpi tahansa. Kaksi näitä löysin tänään. Auringon paiste oli niin kova, että tarkan kuvan saaminen oli haasteellista.Tuo kiiltävä vihreä pinta...vaikea.


Ampiaisvieraitakin näkyi vihdoin! Kyllä nyt tuntuu, että ötökkäkesä alkaa!

P.S. Tänään kuvausreissulla kävelytien poikki kipitti päästäinen! Keskellä päivää! Ensin säikähdin ja sitten alkoi naurattaa. Harmi kun siitä ei saanut kuvaa. Lisäksi tuolla metsässä on yksi rastas, jolle voisi antaa lisänimen "Enrico Caruso"! Se on selkeästi opetellut ihan omia ei niin rastasmaisia laulunpätkiä, paitsi aina ns. loppuhuipentumassa, sillä korahtaa normi rastasääni! Vähän kun murrosikäisellä pojalla ääni pettää. Ehkä se on laulurastas, olen sen vain hyvin huonosti nähnyt!

 

Kommentit

Pasi Lepola sanoi…
Mielenkiintoinen rastas! Muistan lapsuudestani Sievin Maasydämenjärvellä olleen änkyttävän käen, joka kukkui ku-ku-ku-ku-ku-KUKKUU!
Pirkkoinkeri sanoi…
Se on ainainen epätietoisuus noissa kulta- ja kuparikuoriaisessa, kun ei niitä ole rinnasin nähnyt. Joka tapauksessa on kauni kuoriainen oli sitten kumpi hyvänsä.