Päiväkävely

4 ½ tuntia ulkona. Sen verran punaiset posket, että ei ehkä enää tänään kantsi ulos mennä.

Olin niin innoissani kun ensimmäisen kerran näin haapaperhosen, paitsi kuvauspaikka oli meidän päätien pientareella. Se on päivisin yleensä varsin hiljainen. Tällä kertaa kun tyhjästä ilmestyi kolme pientä poikaa pyörineen ja potkulautoineen. Juuri kun pääsin hyvälle paikalle, niin nämä pojat tulivat paikalle kovaäänisesti ja perhonen vaihtoi paikkaa. Kolme kertaa sama juttu. Eikä yhtään hyvää kuvaa...ihan vähän otti kupoliin. Sitten kun perhonen lopullisesti lähti, niin myös pojat!  Aina ei mene tosiaan putkeen kuvaushommat. Jälkikäteen manailin, että mikseivät voineet ajella tien toisella puolen, miksei??

On se vaan iso perhonen! Kyllä siinä hetkeksi meni ihan silleen hiljaiseksi ja sulatteli näkyä! Tulispa toisenkin kerran vielä matkan varrelle! :)

Lintuja on paljon. Niitä on vaan hyvin vaikea nähdä, äänet kuulee paremmin.