Onnea, onnea!

Olisi ollut kiva juhlistaa blogin 6-vuotissynttäreitä jollain vähän erikoisemmalla postauksella, vaikkapa pöllöpostauksella...No, se ei sitten kuitenkaan onnistunut. Mennään Hattiksen tutulla punarinnalla! Se kuitenkin laittoi parastaan! Joten olemme tyytyväisiä!

Alunperin blogi ei ollut ihan näin luontopainotteinen. Alussa harjoittelin kovasti valokuvausta ja kuvauskohteena saattoi olla melkein mikä vaan! Makrojakin harjoittelin ihan sisätiloissa pieniin esineisiin. Maaliskuu ei oo ehkä ihan paras kuukausi uuden järkkärin käyttöönottoon ja valokuvausharrastuksen aloitukseen! Onkohan kukaan niin kovasti odottanut kevättä kun minä silloin! Toisaalta siinä oli aikaa opetella kameran asetuksia ja ominaisuuksia.

Kolme vuotta sitten tuli sellainen tunne, että mä en edisty yhtään tässä harrastuksessa. Olen 100 %:sti itseoppinut. Ostin muutaman alan kirjan, jos sieltä olisi se apu löytynyt. Ei löytynyt. Ne ovat jotenkin niin yleisluontoisia tai sellaisille ihmisille suunnattuja, jotka eivät kai ole ikinä valokuvanneet. Se oli siis sellainen itsetutkiskelun paikka. Kävi ilmi, että mun kuvausympyrät olivat todella suppeat elikkä kodista n. 6 km. Liikuin siis kävellen kuvauspaikoille. Autolla liikkuminen on minulle niin vaikeaa, koska inhoan ajamista ja jopa autossa istumista. No, ei muuta kun sinne autoon ja nyt mä liikun sellaiset 35 km suuntaansa. Sen kauemmas en vieläkään. Kuvauspaikat kesäisin vähenivät myös hyvin aikaisten niittämisten vuoksi! Kesät ovat olleet huonoja viime vuosina ja jos loppukesästä olisi päässyt mm. ötökkäkuvauksiin, niin puskat olivat jo niitetty alas. 

Toisaalta suuren boostin blogini ja kuvausinto sai lintutorneista! Tietysti erityisesti lähimmän Hattelmalanjärven lintutornin ansioista! Se on mun työmatkan varrella elikkä sinne pääsee usein jo keväällä työpäivän jälkeenkin hetkeksi! Kolmannen sysäyksen sai kaluston uusiminen! Nyt minulla on sellainen setti, mihin mulla oli varaa ja olen tyytyväinen! Jos tästä haluaisin vielä harrastustani kehittää, täytyisi vieläkin laajemmalle siirtyä ihan fyysisesti, lisäksi tarvisi enempi aikaa ja se ei onnistu niin kauan kun on työelämässä. 

Blogin pitäminen on mulle oikeastaan luontopäiväkirjan pitämistä nykyisin. Aikaisemmin se oli enemmän vuorovaikutteisempaa kun mukana oli enemmän muita luontojutuista kiinnostuneita. Monet bloggaajat ovat kuitenkin siirtyneet fb:n tai lopettaneet jopa kokonaan. Siitä olen tosi surullinen. Olen aina seurannut myös puutarha- ja ruokablogeja, sillä kuuluvat mun mielenkiinnonkohteisiin! Monet ns. live valokuvauskaverit eivät bloggaa. Heidän kuviaan näkee fb:ssa.  Siksi omakin tekemisen "ilo" on välillä pitänyt oikein hakemalla hakea. Toisaalta on kiva kun pystyy katsomaan eri kuukausia/vuosia taaksepäin ja muistella tapahtumia! Erityisen kivaa on ollut nyt viime viikkoina kun blogiin on eksynyt uusia lukijoita! Tervetuloa!! Vanhoille lukijoille suuret kiitokset, että käytte täällä moikkaamassa! Homma tuntuu silloin jotenkin merkityksellisemmältä!