Joulukollaasi ja tarinointia


Tästä taitaa tulla perinne pian, siis joulukollaasista. Tosin pitäisi varmaan pyrkiä kuvaamaan eri koristeita välillä! No, mä vaan tykkään näistä tonttutytöistä kovin. Kuusi on tänä vuonna ehkä vielä hieman isompi kun koskaan ennen. Leveyttä ja korkeutta löytyy. Piti sitä kyllä vähän saksia joka suunnasta, että saatiin se olkkariin mahtumaan. Joulutähden (kukka) etsintä oli haasteellista kun halusin monilatvaisen, mutta ei kovin korkeaa, että telkkariakin pystyy sitten katsomaan. Tämän löysin, mutta siihen oli liimattu kimalletta, nyt siihen alkaa jo tottumaan. 

Hyvin ja rauhallisesti on joulu sujunut, toivottavasti myös lukijoiden ja satunnaisten vierailijoiden kodeissa. Teuvo-chihu tosin jouduttiin kotiuttaan eilen jo iltapäivästä vuorokauden vierailun jälkeen. Sillä meidän supermamo kisumme Venni pakoili jo työpäivän edestä keittiön kaapistojen takana. Siellä se oli jo ed. päivän ollut. Yöllä sentään uskalsi tulla vessareissulle ja syömään, mutta siis aamulla takaisin kun Teuvo päästettiin yökortteeristaan työhuoneesta vapaaksi. Pois uskalsi tulla vasta joskus klo 19.30 maissa, vaikka koira oli jo yli 3 tuntia ollut pois taloudesta. Nyt Venni nautiskeleekin eilisen edestä. Makaa kuusen alla ja nuuskuttelee metsän tuoksua, välillä täytyy tietysti koristeita rosmota ja keikuttaa kuusta.


Tämä on kentakilainen kahvikakku. Löysin ohjeen netistä jo useampi vuosi sitten. Kakku on tosi iso ja siihen tulee tuollainen kuorrutus. Oikeasti kuorrutus täytyisi nätisti sivellä tasaiseksi kerrokseksi kakun pinnalle ja koristella vielä mantelirouheella, vaan minusta se on jotenkin kivempi näin. Tämä on meidän tyttärien herkkuva. Tuo kuorrutus maistuu ihan Omar-karkeille. Valmistettu kermasta, voista, paahdetusta sokerista ja tomusokerista. Kakkuun me tykätään laittaa Wiener-nougat crushia, vaikka ohjeessa on mantelirouhetta.

Olen pari talvea pitänyt mun täälläkin blogissa vilahtanutta punaista lumihiutalekuviollista toppatakkia. Se on ihan hyvä vapaa-ajantakki ja kuvausreissuihin passeli, näytän siinä ihan paksulta punatulkulta. No, maanantaina kampaajareissulla käväisin paikallisessa Aleksi13-myymälässä ja huomasin alennusrekissä mustan toppatakin...Niin, ihana!! Tyköistuva, huppu, muhkea elikkä lämmin ja erikoisuutena sellaiset magneettiset ylänapit. Mexxin tuotantoa. Hirveän kallis (tai miten sen ottaa 149 €), mutta siitä oli nyt alennus -30%! Päätin sen hankkia itselleni joululahjaksi. Hävetti siinä mun ed. takissa liikkua ihmisten ilmoilla, joten laitoin takin välittömästi päälle ja vanhan kassiin. Täytyy tunnustaa, että menin myöhemmin kyytiä odotellessani pariin liikkeeseen vaan peilailemaan itteäni ja uutta takkia. :) Ulkona satoi aika lailla, että se vähän harmitti. Olen nyt vieläkin siitä takista niin täpinöissäni...siksi kai tämänkin jutun kirjoitin. Lapsellista iloa kai tämä on kun jaksan jo kolmatta päivää hehkutella. 

Kuvausreissulle tahtoisi, vaan eipä tuonne sateeseen tee mieli ja sisäkuvatkin ovat siinä ja siinä kun on niin hämärää. Pidetään peukkuja, parempaan säähän!!

Kommentit

Marru sanoi…
Parempaa säätä odotellessa nautitaan herkuista ja löhöillään... puhistaan ja kieriskellään sit joskus taas mettässä ja yritetään karistella syötyjä herkkuja :))
Iines sanoi…
Hyvää Joulua, Tillariina!
Matkatar sanoi…
Hihi, hyvä juttu tuo takkijuttu! Minullakin on Suomessa sellainen paksu punavalkoinen untuvatakki, josta en yhtään tykkää, mutta sitä on pakko käyttää kovimmilla pakkasilla. Minäkin näytän varmaan punatulkulta siinä heh-hauska mielikuva!
TelluT sanoi…
Minä odotin näkeväni edes pienen vilauksen uudesta takista, mutta ... ota siis jonkinlainen kuva :)

Kakku näyttää toooosi herkulliselta.


Mukavaa joulunjatkoa.
Marja sanoi…
Herkullisen näköinen kakku, ja juuri tuolla tavalla omapäinen pitää leipomisessa ollakin. Onnea uudelle takille!
Tansku sanoi…
Vaude,hieno kakku,nams kelpais kyllä:D.Muksaa Tapaninpäivää!
Tuula sanoi…
Olen joskus saanut maistaa tuota kakkua ja se on aivan ihanaa!
Seijastiina sanoi…
Hyvää Joulunaikaa ♥