Esmeralda ja Juan

Tässä on sitten meidän uusi kultis. Eihän kaloista tiedä sukupuolta välttämättä, mutta tämä on jotenkin niin eloisa ja söpö fisu, että nimesin heti Esmeraldaksi!

Meillä on aina kaksi kultakalaa akvaariossa ja Juan ehti siis olla parisen viikkoa leskenä. Juan totaalisesti masentui, ruoka ei maistunut, eikä uintikaan paljon huvittanut kun ei ollut ketään, jota ajaa takaa! Tässä kuva Juanista masiksessa...Lissen ansiosta Juanin "vaimo" pysyi hengissä niinkin kauan sairastuttuaan ( 4 kk), sillä useita kertoja Lisse pakotti Big Maman (vaimo) uimaan, vaikka olisi tahtonut siis harrastaa selkäuintia. Lisse läiskytti käpällä vettä, mutta ei siis koskenut itse kalaan. Johan lähti uimaan! Big Mama todennäköisesti nielaisi kiven ahneuksissaan. Ostettiin kerran vähän liian pieni kuparimonninen ja Big Mama luuli sitä siis ruuaksi. Ehti sen vetäistä hetkeksi suuhunsa ja sitten sylkäisi pois. Se oli sen fisun loppu. No, sen jälkeen on ostettu vaan vähän isompia sinttejä, ettei näin toistu.


Nyt kaikki on hyvin. Tosin akvaario on syytä lauantaina puhdistaa. Keväinen auringon paiste kasvattaa helposti veteen levää. Akvaario on siis Lisse-kisun omaisuutta ja kalat hänen lemmikkejään. Elikkä Lisse tulee välittömästi paikalla, jos joku katsoo kaloja tai koskee akvaarioon. Lisse ei juurikaa juo muuta kun akvaariovettä ja osa kalojen ruuasta menee Lissen suihin. Lissen aamurituaaleihin kuuluu ns. kalojen hoito elikkä me laitetaan kaloille valot, ruokitaan ja lasketaan sintit! Sitten Lisse juo vettä ja istuu lampun päällä lämmössä semmosen tunninkin.

Fisujen kuvaaminen on haastavaa. Ensinnäkin valoa ei oo kauheasti. Lasi välissä ja kalat liikkuvat varsin vikkelään. Näin selkeitä fisukuvia en oo ottanut koskaan ennen. :)

Kommentit

Pasi Lepola sanoi…
Erinomaisia fisukuvia olet ottanut! Kapea syväterävyysalue onnistuneilla kuvakulmavalinnoilla luo harhan kuin noita fisuja olisi kuvattu jossain isommassakin järvessä.

Onko Lisse koskaan harrastanut kalastamista?
Tillariina sanoi…
Ainoastaan ämpäristä! :) Käytiin viime kesänä yhteisellä onkimis- ja eväsretkellä. Sintit laitettiin paikanpäällä järviveteen ja kuskattiin kotiin. Naapurin adoptiokisu Viivi taisi ne kyllä sitten syödä, sillä Lisse ei tajua muun kun purkkiruuan perään.
Kuulosti niin surulliselta Juanin kohtalo. Mutta onneksi kaikki on nyt hyvin :)