Kohti koskea


Lanankoski on pienen pieni. Kyllä siinä vettä kuitenkin virtaa. Ihmettelin kun ei näkynyt suuria jääkerrostumia kuten aikaisempina talvina. Pakkasista ei ainakaan ole ollut pulaa. 
Tie menee tuosta ihan vierestä ja siellä epäsäännöllisen säännöllisesti autoja. Silti hyvin pian tulee aina tunne, että olet tosin yksin luonnon keskellä. Hieman sellainen pelottavan jännittävä tunne. 

Blogi siirtynee pian kävijöiden määrässä uudelle vuosikymmenelle 170 000. Sitä odotellessa. 





Kommentit

Gunilla Bäck sanoi…
Satumaisen kaunis maisema!
Äityli-Mummo sanoi…
Tuol viihtys hiippailemas pitempääkii, kuunnelle puro liplatusta. Vielku noit pörrösii tinttejä vilahtelis metikös, mikäs sen somempaa.
Liplatus sanoi…
Maalausmaisia kauniita kuvia!
Kalevala tulee mieleen.
Ulla sanoi…
Hieno kuva. Tulvii lunta ja kylmää.