Kohti koskea
Lanankoski on pienen pieni. Kyllä siinä vettä kuitenkin virtaa. Ihmettelin kun ei näkynyt suuria jääkerrostumia kuten aikaisempina talvina. Pakkasista ei ainakaan ole ollut pulaa.
Tie menee tuosta ihan vierestä ja siellä epäsäännöllisen säännöllisesti autoja. Silti hyvin pian tulee aina tunne, että olet tosin yksin luonnon keskellä. Hieman sellainen pelottavan jännittävä tunne.
Blogi siirtynee pian kävijöiden määrässä uudelle vuosikymmenelle 170 000. Sitä odotellessa.


Kommentit
Kalevala tulee mieleen.