Pieni paniikki

Joku nostalginen vaihe menossa. Aloin lukea vuoden, kahden takaisia postauksiani tähän samaiseen aikaan. Apuva! Alkoi tulevaisuus pelottaa. Miten sitä ei osaa elämänsä kulkua ja rataa juurikaan ennustaa. Miten lyhyessä ajassa kaikki voi muuttua, eikä aina ollenkaan parempaan suuntaan. Joskus tulevaisuus voi tuntua uhkaavalta kuin nämä puut.

Yleensä olen aika optimistinen tyyppi. Mikä ei tapa, se vahvistaa on ollut mun motto ihan pienestä pitäen. Olen selvinnyt monesta suurestakin vastoinkäymisestä. Uskon parempaan huomiseen. En juurikaan näytä tunteitani puoleen tai toiseen. No, ehkä nuorena tein niin, mutta nykyisin energia ei riitä kovin monimutkaisiin tunnekuvioihin, eikä sellaisiin ole aihettakaan.

Siispä, pitää uskoa siihen, että tästäkin vuodesta selvitään. Hyviä, pahoja, tylsiä, ikimuistoisia, merkityksellisiä ja merkityksettömiä juttuja tulee tapahtumaan, mutta se on elämää.