Pyörä

Tämä sykkelin raato on ilmestynyt kuukauden sisässä nykyiselle paikalleen. En oikein osaa edes tuoda julki, miten huono olo minulle aina tulee näistä. Tiedän nyt kolme raatoa lähimetsiköissä ja yhden vähän kauempana eräässä isossa ojassa, puoleksi veden varassa.

Ihan pienenä sain kirkkaan punaisen kolmipyörän, siinä oli takana kippilava ja Aku Ankan kuva merkkikilvessä. Sillä huristelin niin kauan kun vaan yleensä pystyin sillä ajamaan. Pyörä oli suurin haaveeni varmasti yli 10 vuotta. Opettelin ajamaan äidin vanhalla naistenpyörällä. En siis yltänyt penkille, vaan ajoin sillä seisoen polkimilla. Aina kun otin pyöräasian puheeksi, niin sanottin, että onhan sulla se äidin vanha pyörä. No, se kerrostalon pyörävarastossa särjettiin ja hävitettiin osiin siihen mennessä kun olisin yltänyt lopulta siihen penkille. Koulumatkalla sain ajaa kaverin pyörällä kunhan kyyditsin häntä samalla. Siispä ensimmäinen hankinta ekan kesätyön ansioilla oli pyörä, keltainen Indus-merkkinen, jopomainen pyörä! Kävin sen yksin ostamassa, olin 13-vuotias. Tingin 15 mk hinnasta. Olin ollut heinäkuun talonmies-siivoojana. Sillä ajoin 6 vuotta kunnes taas kesäansioilla hankin vaihdepyörän. 

Rovaniemellä ei ajettu talvella pyörällä, sen verran oli kylmät kelit. Sen ekan pyöräajelun talven jälkeen keväällä aina muisti. Sen vapauden tunteen kun omasta mielestä pyörällä pääsi ihan minne vaan. No, ainakin keskustan kirjastoon, joka oli siis viikottainen kohde. Olin näet ihan mahdoton lukutoukka lapsena ja nuorena. Pyörä on tärkeä ja arvokas, ei sitä saa ikinä noin kohdella. Mä ajattelen kyllä tosi ikävästi pyörävarkaista!!