Runsauden määrä

Kesällä ei oikeastaan ymmärrä kaikkea kauneuden määrää, mitä luonnossa on. Sitä on niin paljon, että alkaa turtua ja etsiä aina vaan parempaa kuvattavaa! Oikeasti jokainen heinä ja lehti on jo ihmeellinen asia kun ajattelee näin talvella, tammikuun hämäryydessä.  Joka vuosi päätän, että arvostan todella jokaista kuvausretkeä. Ei tarvitse aina auringon paistaa. Kesällä valo riittää melkein aina kuviin.  Tämä kuva on ns. hylätyissä. Nyt se tuntuu ihan onnistuneelta. Rakastan niin kesää. Tuntuu melkein fyysistä kipua kun ikävöin sitä niin. 

Tulossa on eka kevät, jolloin minulla on käytössä oikea lintuputki. Melkein pyörryttää innosta tulevat  vierailut lintutornille. Miten malttaa odottaa! :) Olen tyytyväinen kun minulla on tämä blogi. Voin tallentaa kuvat ja fiilikset tänne. Ei sillä ole väliä lukeeko tai katsooko näitä kukaan muu. Minulle nämä ovat muistoja, joihin aina voi palata. Tiedän tarkalleen sen koivun, missä näin tämän puukiipijän! Voin palata siihen koko kroppaa värisyttävään tunteeseen kun se yllättäen ilmestyi eteeni.  Kesä...minulla on sinua ikävä!