Lumiraja pakenee


Syksyllä laitoin pitkästä aikaa uusia sipulikukkia pihalle. Aika paljonkin. Nyt on vaan tietty niin kivasti, että en ihan muista, mitä ja minne! Siinäpä jännitystä siis, mitä mistäkin paikasta nousee. Äitini on varsinainen daalioiden kasvattaja. Talvettaa kaikki vanhat mukulat ja uusia lajikkeitakin hankitaan säännöllisesti. Minulla ei ole talvisäilytyspaikkaa, joten nämä ovat meillä kertakäyttökamaa. Voi olla, että tämä kuva on joskus jo julkaistu, mutta olkoon. Tämä piristää kuitenkin mieltä. Ihan silmissä tuo lumi nyt sulaa. Aika monessa pihassa isot ja vähän pienemmätkin  tekevät lapioilla puroja, kuljettamaan vettä pois kulkuväyliltä. Sekin on kevään merkki se! 

Multasormen kuvasto tuli viikolla. Siinä oli paljon kivoja uutuuksia. Tekisi mieli kaikenlaista. On vaan tuo piha aika pieni. Ajatuksena jo leikittelin, että jos se piha oliskin aivan tyhjä ja aloittaisi kaiken alusta, niin tulisko siitä nyt ihan erilainen kun 15 vuotta sitten. Varmaan.

Kommentit

Saila sanoi…
Kyllä varmaan joitakin asioita tulisi tehtyä toisin, jos nyt aloittaisi pihan laittamisen.
En minäkään kovin hyvin muista minne mitäkin on tullut istutettua, yritin syksyllä piirtää karttaa sitä mukaa kuin istutin, mutta mutaisilla sormilla ei tullut paljon merkintöjä tehtyä ja vaikka vähän ajan kuluttua palasin puhtain käsin pihalle piirtämään karttaani, en enää kovin hyvin muistanut minne mikäkin tuli laitettua. Todella nopeasti se unohtuu!
Äityli-Mummo sanoi…
Iha ku tuo daalia kukka ois samettii. Upee väri. Sie jaksat opiskella kameraa, mie en saa yksii mestarimyyjä tehtävii tehneeks, ku ei kiinnosta, nii ei kiinnosta. Pakko kuitekii tehä tai vois tulla kortistoo lähtö :D