Suurin toivein!

 Sunnuntain kuvausreissulle ollaan lähdössä näillä askelilla. Mun kuoma-kengät ovat olleet varsin kovassa käytössä.:) Mies epäili niitä ostaessani suuresti, että tuleeko mun niitä käytettyä. Höh! Mitä epäuskoa!!

  Tänään en ehtinyt kuvaamaan, sillä välillä on tehtävä kotihommiakin. Huomenna minua ei tule pidättelemään tosin paljon mikään! Jostain syystä sisällä kuvaaminen ei kiinnosta paljon pätkääkään, ulos olisi päästävä! Toivottavasti näkyy muutakin kun mustarastaita, jotka kyyhöttävät kylmissään puissa ja pensaissa.

Meidän asuntoalueella taidan jo niittää mainetta hulluna lintunaisena! Kaikki varmaan alkoi niistä tilhien kuvaamisista ja tietty niiden taviokuurnien myös. Ne kun kuvasin tuolla ns. päätien varressa. Linja-autokin kulkee siinä puolen tunnin välein, että aika moni meillä päin liikkuva on varmaan minut nähnyt punaisessa toppatakissa ja kamera kaulassa näin talvella. Tosin olenhan mä jo keväällä niitä perhosia ja muita kuvannut, mutta niitä enempi kuitenkin metsässä ja puistossa.

 No, viime sunnuntaina olin siellä taas. Yhden talon pihalla on varmaan 8 ruokintapistettä pihalla. Mies kolasi lunta pihallaan ja huhuili minulle, että heidän pihassaan on punatulkkuja, että tulisin niitä kuvaamaan. Mun mies oli mua juuri kurmoottanut, että ihmisten pihoille päin et sitten kuvaa! En minä sitten kehdannut sinne pihalle siis mennä, menin heidän sellaisen matalan aidan taakse ja yritin kyllä kuvata, mutta ruokintapaikalla linnut ovat varsin arkoja, ettei siitä mitään tullut. "Heidän" punatulkkuja mä olen kyllä ennenkin kuvannut, en vaan pihaan päin, vaan ovat jossain puussa silloin nököttäneet.  Toisaalta olen hyvilläni, että siinäkin talossa on tajuttu, että en siis kuvaa heitä, heidän taloaan tms. Pelkästään lintuja mä olen sillä suunnalla kuvannut. Kävellen ei meiltä päin pitkälle pötkitä, asumme näet mäen päällä. Autolla pitäisi lähteä joku kerta taas tuonne rantareitille. Ehkä jo huomenna.