Viikon vanhoja...


Olisinpa tuolloin tietänyt, että tässä viikon päästä köhitään, nenää pyyhitään ja kuumeessa levottomia höpistään...Olisin varmaan toisenkin tunnin kuvannut, vaikka tuolloin olikin aika paljon pakkasta. Mies ei oikein ymmärrä kun olen niin huonolla mielellä siitä kun e n pääse kuvausreissulle. :( Se on vaan niin, että seuraava kerta tulee taas viikon päästä, jos sää sallii ja se on p i t k ä aika. Kun astuu ulko-ovesta kamera kaulassa, se on vähän kun jännittävä seikkailu. Sitä ei koskaan tiedä, mitä löytää ja saa etsimen eteen. Usein ei paljon mitään, mutta joskus jotain. Se jännitys on pelkästään jo "koukuttavaa", silleen hyvässä mielessä. Lisäksi mä olen alkanut ihan eritavalla nauttia näistä yksinäisistä seikkailuistani. Aluksi tuntui tosi haljulta lähteä minnekkään yksin. Aina ennen on kaikki tehty perheen kanssa yhdessä tai vähintään nyt mies mun seurana. Hälinää ja meteliä, hoputtamista ja suunnittelua. Nyt ei mitään näistä...No, joskus on kuitenkin joku aikataulu, että pitää tulla vaikkapa kotiin tekemään ruokaa tms. No, periaatteessa kuitenkin oma vapaus.


Kommentit

Ina sanoi…
Sattuvasti sanot, miten kameran kanssa liikkuminen on kuin seikkailua: ikinä ei tiedä mitä silmien eteen osuu. Se on totta, ja lisäksi kameran kanssa NÄKEE paljon enemmän kuin ilman kameraa kulkiessa. Pikaista paranemista!
Se on parasta kun saa rauhassa kuvata ilman hoppua ja että kukaan huokailee takana että mennään jo. Nauti hyvällä omallatunnolla omista kuvausretkistäsi.
Uuna sanoi…
On tärkeää olla joskus yksin. Etenkin luovalle ihmiselle se on ihan elinehto. Jos tekin kuljette koko poppoo kameran kanssa, et ehdi mitään huomata ja linnut säikähtävät pois. Yksin näkee kaikkea ihanaa pientä.
Kohta pääset taas, malta nyt levätä tarpeeksi kauan.
Tiitsa sanoi…
Kaikkein parasta on tosiaan kulkea kaksin kameran kanssa,voi olla omine aatoksineen ja havaintokyky pysyy hereillä.
Toisaalta on mukavaa myös liikkua jonkun kuvausta harrastavan kanssa yhdessä kuvaamassa. Kaksi silmäparia näkee enemmän ja kuvatessa voi saada uutta katsantoa omaan kuvaamisen, puolin ja toisin.
Joko tauti helpottaa?