Kahinaa lumiangervopuskassa!
Eilen illalla, siinä klo 21 maissa lähdin sulkemaan ovia ja tietysti kamera kaulalla, eihän sitä koskaan tiedä, mitä voi ilmestyä nenän eteen pihalla, missä mä suurimmaksi osaksi nämä elukkakuvat otan! Yhtenä päivänä jalkojen päältä juoksi jäniksen poikanen ja toisena kurre. En tosin saanut niistä kuvaa, mutta melkein sydärit kyllä! Tuo meidän takapiha on kai joku paikalliskiitotie niille. Nyt mä kurkistan joka kerta varovasti ruusupuskan taakse, että voiko mennä yli!!
No, jännää kahinaa kuului angervopuskasta. Jotain vaaleaa liikkuu...ajattelin, että adoptiokisu Viivi siellä lymyää! No, eipä ollut Viivi, vaan siili! Siinä se nökötti ihan jaloissa! Minulla kameran nokalla makroputki, joten ei ihan paras tähän kuvaamiseen. Onneksi siili sitten oli siinä metrin päässä, niin kyllä siitä kuvan sitten sai! Mä en oo uskaltanut laittaa muuten sitä loittorengasta kertaakaan sen ensimmäisen epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Jos tänään riskibisneksellä. Katsotaan, niin joku aivan mahtava perhonen purjehtii nenän eteen ja mä tössin sen kuvaamisen! Kuka se mainosti muuten olevansa se optimisti! :)
P.S. kävijälaskurissa päästiin yli 7000, jee!! Kiitos!!
Kommentit
Minua vieläkin hymyilyttää, kun muutama vuosi sitten olimme miehen kanssa ajamassa, kun huomasimme tien reunassa siilin, joka yritti kovasti päästä ruuhkaisen, autoja vilisevän tien ylitse. Se yritti kovasti tulla tielle, mutta aina vain autoja hurautti ja se perääntyi, yritti taas, perääntyi..
Mies pysäytti auton tien laitaan ja auttoi siilin tien ylitse. Kun siili lähti ylittämään katua, mies käveli ihan sen kintereillä tien ylitse ja huitoi autoille, että pysähtyisivät. Sankarini! :)